Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 25. Aleksanterin matka erämaassa
24. Keisari Kajaanissa | 25. Aleksanterin matka erämaassa. Satanen muistelmia Pohjanmaalta Kirjoittanut Sara Wacklin |
26. Keisari Oulussa |
Monen armo-osotuksen ja tuhansien kiitos- ja siunaus-kyynelien vuotaessa rehellisten alamaisten silmistä, lähti keisari seuroinensa paluumatkalle. Alussa matkusti hän ratsastaen ainoassa satulassa mikä kaupungissa löytyi. Mutta harvoissa kohdin kävi hevosta käyttäminen tien kunnottomuuden suhteen. Mutta muutamin kohdin missä talonpoikaisasuntoja oli lähellä, kaatuivat puut edestänsä, tehden tilaa rakastetulle ruhtinaalle. Saatua tiedon korkean vieraan tulosta ja mitä tietä hän aikoi matkustaa, olivat he, näet, lähellä juurta sahanneet puut poikki, heittäen ne kannolleen seisomaan mutta latvaan oli köysi kiinitetty. Keisarin seuronensa lähestyessä vetivät he köysistä niin että puut kaatuivat kummastelevan keisarin eteen.
Koko matkan oli keisari, huolimatta sen vaivoista, ollut iloissa mielin ja yhdessäkin kohtaa itse auttanut panemaan porrasta ojan yli. Erään kapean joen yli täytettiin mennä huonossa veneessä. Venettä hoiti vanha maamies, joka oli ollut Porvoon valtio-päivillä, saanut kultarahan kaulaansa ja siitä kumppaneiltansa nimen ”Suomen keisari.” Tämä nyt kerrottiin Aleksanterille, joka naurahtaen lausui: nytpä voin sanoa Suomen keisarin hallitsevan Venäjän keisaria.
Ensimäisenä päivänä matkustettiin 2 peninkulmaa, enimmäksi osaksi jalan ja seuraavana päivänä 5, levättyä kolme neljä tuntia eräässä talossa Lehtovaaran kylässä. Myöhään tuli keisari Saresmäen kylään Paltamon pitäjässä, mutta pitkitti siitä vielä samana iltana matkaansa ensin neljännes peninkulman työkärryillä, ja sitten yli peninkulman matkan rattailla, jotka vastaan tuleva matkustavainen tarjoi, ja joita keisari viljeli Nissilän kestikievariin asti.
Koko vaikean matkansa mitalla oli keisari osottanut paljon hyvyyttä köyhille ja sairaille, kohdellut kaikkia lempeydellä ja ystävyydellä ja tervehtänyt kansaa suomen kielellä. Eräänä päivänä atrioi keisari köyhässä maatalossa paremman ruokasalin puutteessa siistissä tallissa, johon koristukseksi oli tuotu lehti- ja havu-puita. Appelgrenin rouvan myötä antama eväs ja vasikan-paisti oli väsyneille matkailioille hyvään tarpeesen.
Nissilän kestikiivarissa tapasi keisari jättämänsä seuran. Levättyänsä tavallista runsaammin tuon niin väsyttävän matkan perästä, pitkitti hän seuraavana päivänä kello kahdeksan matkansa kokoontuneen kansan siunausta ja onnea toivoessa.