Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 26. Keisari Oulussa
| 25. Aleksanterin matka erämaassa | 26. Keisari Oulussa. Satanen muistelmia Pohjanmaalta Kirjoittanut Sara Wacklin |
27. Matkaa pitkitetään |
Vihdoin tuli se niin toivottu päivä jolloin keisaria varmaan odotettiin Ouluun. Tämän ilosen sanoman oli lähettiläs tuonut.
Jo varhain aamulla oli kaikki liikkeellä ja valmiina keisaria vastaan ottamaan. Virkamiehet virkapuvuissaan, joka keisarin tuleman jälkeen kiellettiin, kadut täynnä väkeä, ikkunat täynnä kynttilöitä, kunniaportti täynnä lamppuja, lamput täynnä öljyä ja ihmiset täynnä iloa ja odottamista. Päivä kului pitkällöisesti, mutta vielä ei keisaria näkynyt, vaikka maantie hyvän matkan tullin ulkopuolellekin oli lampuilla valaistu ja se katu, jota keisarin tuli kulkea, samoin.
Jo oli pimeä tulemaisillaan mutta häntä ei vielä kuulunut. Taas oli äänetön odottaminen.
Kello puoli yheksän illalla elokuun 30 p. tuli keisari kevyissä matka-vaunuissa Ouluun. Seurassansa oli ruhtinas Wolkonsky, lääkärinsä, maaherra von Born, katteini Gripenberg y. m.
Yht’äkkiä oli kaupunki juhlallisesti valaistu. Kunniaportin päällä kiilsi suuri A, joka, ynnä lamppujen valot ja kansan innokkaat riemu-huudot ilmottivat juhlan alkua.
Majansa luona kun keisari astui ulos vaunuistansa, tervehti hän lempeästi suurta kokoontunutta väkijoukkoa, sillä sydäntä mielittävällä tavalla, joka oli Aleksanterin omituisuus.
Tästä keisarista voi sanoa saman minkä Julius Cæsar sanoi itsestänsä: Hän tuli, näki ja voitti.
Niin voitti Aleksanterikin kaikkein sydämmet. Korkeat ja alhaiset, nuoret ja vanhat mielistyivät häneen. Nekin, jotka eivät vielä tähän asti olleet myöntyneet rukoilemaan venäjän keisarillisen perheen puolesta, tekivät sen, nähtyänsä Aleksanterin ja siunasivat sitten koko sukuansa.