Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 27. Kenraali Carpelan ja Oulun koulu-nuoriso

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
26. Mitenkä kadonnut hopea-lusikka löydettiin 27. Kenraali Carpelan ja Oulun koulu-nuoriso.
Satanen muistelmia Pohjanmaalta
Kirjoittanut Sara Wacklin
28. Rovastin rouvan pula


Oulun läänin maaherrana olemme jo näissä muistelmissa maininneet Carpelania. Missä joku hyvä avu tai ansio oli, olkoon halvimmassakin, sen osasi hän löytää ja hän kehoitti ahkeruutta ja tehollisuutta siinäkin, missä työntekijältä puuttui luonnonlahjoja hänen vaivaloisessa kutsumuksessansa.

Varsinkin isällistä huolta piti hän koulu-nuorison opista ja edistymisestä eikä milloinkaan ollut poissa loppu-tutkinnoista.

Lucian päivänä Joulun edellä oli nuorison suurin juhla, sillä silloin paloi avarassa koulu-huoneessa sadottain talikynttilöitä, joista moni antajallensa oli arvosampi kuin toiselle vahakynttilä, sillä köyhimmänkin lapsen omaiset saivat sinne viedä kynttilänsä. Yhtä mieluisasti kuin varalliset poikainsa ahkeruuden kehoitukseksi antoivat usiampia nauloja kynttilöitä, yhtä mieluisasti istui köyhän äiti Pari vuorokautta pimeässä pientensä kanssa, saadaksensa vaan lahjoittaa muutaman hetken valoa ja iloa sille, jonka äidin sydän arveli tulevan heidän turvaksensa.

Yksi vanhimmista pojista oli custos (vartia). Hän johti toisten poikien toimia, jotka nyt muurahaisten tavalla kaikin toimin työskentelivät juhlapäiväksi saadaksensa koulun oikein siistiksi. Moni heistä ei unta silmiinsä saanut edellisenä yönä ja monasti kotolaiset samati poikain ahkerain hyörimisten ja toimeilemisten tähden, ettei vaan mitään unohtuisi. Pohjalaisen vilkas, levoton, toimellinen ja kärsimätön luonto näkyi sellaisissa tiloissa jo lapsissakin. Jo kello kolmen neljän aikoina aamulla olivat lapset puhtaina juhla-puvussansa liikkeellä. Sitte kiiruhtivat saatuaan juuston leipää tai vähän rahaa taskuunsa ulos koulua kohden. Ilosta ja pakkasesta väristen juoksivat he koulu-huoneen ympäri kello viiteen asti, jolloin ovet avattiin.

Kello kuusi oli koko koulu valistettu. Puu-kaaria asetettiin ikkunoihin ja ne kynttilöitä täyteen. Niitä pantiin myöskin puu-ruunuihin ja yleensä minne vaan kynttilän sopi asettaa. Seinän rakoihin pistettyihin päretikkuinkin asetettiin kynttilöitä samoin kuin niihin reikiin, joita pojat olivat kaivaneet seiniin ja penkkiin.

Koulun porstuassa istui eukko Skönborg tavallisella paikallansa torttu-korinensa yhäti kertoen: ”ettekö osta torttuja? – Hyviä torttuja, kaksi äyriä kappale.”

Koko perheensä kanssa oli kenraali Carpelan tällaisissa tiloissa aina muassa. Rouvastansa voi sanoa mitä sanottiin toisesta samanarvoisesta samalla paikalla, että mielen aateli, jonka hän omisti, on arvosampi syntymä-aatelia. Hyvyytensä tähden oli hän yleisesti arvossa pidetty ja rakastettu. Ollen köyhäin ystävä, ei hän milloinkaan sulkenut sydäntänsä tarvitsevan pyynnölle ja apu tuli, jos se vaan hänen voimissaan oli. Vuonna 1799, jolloin kenraali muutti Göteborgin maaherraksi, seurasi häntä sinne kaipauksen ja kiitollisuuden kyyneleitä ja tuhansia siunauksia.

Kuin maaherran rouva tyttärinensä olivat loppu-tutkinnoissa, niin pitivät kaupungin toisetkin rouvat velvollisuutenansa sinne mennä, vaikka vastahakoisesti niin varhain nousivat.

Tutkinnon päätettyä piti kenraali kehottavan puheen koulu-nuorisolle. Vanhin poikansa, parooni Wilhelm, vaikka vielä nuori, piti siellä kerran latinankielisen puheen.

Kaikkein toimitusten loputtua ja kuin pojat ahkeruuden ja ansion mukaan olivat luokkihinsa siirretyt, kutsui maaherra ahkerimmat luoksensa päivällisille. Tällainen kunnia oli pojille suuri kehotus, niin että monikertaisella ahkeruudella seuraavana lukukautena sitä taas tavottivat.

Yleiseksi iloksi pidettiin näissä tiloissa myöskin tanssit, jotka olivat ihan omituiset, arvattavasti paavilaisuuden ajoista muisti. Kaikki pojat olivat siinä osalliset ja sen harjotukseen meni paljon aikaa ja vaivaa. Tanssiessa käytettiin hienoja vanteita, joita laulun mukaan muutettiin eri tapasiin käännöksiin ja pyöriin. Milloin tanssittiin pyörissä, milloin taas yhdistettiin vanteet ruunuiksi, milloin hyppivät notkeat pojat niitten yli kaariksi asetettuina. Tätä tehdessä laulettiin latinaisia lauluja, jotka sisältönsä suhteen enimmäksi olivat joulu-lauluja ja neitsyt Marian kunniaksi.

Näytteeksi panemme tähän palasen sellaisesta:

Ecce novum gaudium
Ecce novum mirum;
Virgo parit filium,
Quæ non novit virum.
Quæ non novit virum,
Sed ut pyrus pyrum,
Gleba fert papyrum,
Florens lilium.
Ecce qvod natura
Mutat sua jura.
Virgo parit pura
Dei filium.