Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 29. Pidot kuninkaan kunniaksi

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
28. Rovastin rouvan pula 29. Pidot kuninkaan kunniaksi.
Satanen muistelmia Pohjanmaalta
Kirjoittanut Sara Wacklin
30. Kustaa-Aatolvin käynti


Kuin Adolf Fredrik tuli Ouluun, laittoivat kaupunkilaiset suuret pidot. Yksi toimittajista oli Mikael Wacklin. Tämä oli kauppias ja muutamia vuosia naimisissa.

Hän oli saanut huolellisen kasvatuksen, ollut ulkomaan matkoilla ja muutamat ajat oleskellut Pariisissa. Eräs tapaus hänen nuoruutensa ajoista on kerrottava tässä ennenkun sanomme miten kävi paalissa.

Kotimatkalla ulkomailta oli isä yhden laivansa kanssa Tukholmassa häntä vastassa. Valmiit pois lähtemään tahtoi ukko vielä kerran käydä näytelmiin ja otti sinne pojan mukaansa. Tämä tahtoi isällensä näyttää yhtä taitoa jonka matkoillansa oli saanut, mutta jota isä ei vielä tietänyt. Ensimäisen näytelmä-kappaleen loputtua katosi Mikko isänsä seurasta, mutta kuin esirippu nousi, ilmestyi hän Parisiksi vaatetettuna yksityistanssissa näytelmäkentälle. Katselijain suosio oli yleinen ja kiitoksen osoitukset samoin, niin että isäkin mielihyvissänsä taputteli käsiänsä. Mutta ihan odottamatta sai kuulla, kuka tanssia oli ja tunsikin nyt poikansa. Vihassa lähti ukko heti paikalla majataloonsa, jossa keppi kourassa odotti tanssijan kotio. Tämä mitään pahaa aavistamatta, tuli iloisena laulaen kotio ja astui kamariin isänsä luokse. Mutta nytpä sai Mikko hyppiä toista tanssia isän kepin nuottien mukaan, sillä ukko arveli koko nimensä häväistyksi pojan julkisen tanssimisen tähden. Rangaistuksen jälkeen ajoi hän poikansa heti laivalle, josta ei saanut maalle tulla, vaikka vielä kaksi viikkoa täytyi myötätuulta odottaa. Oulussa oli hän kaupungin sivistynein porvari ja niin tavoin sopivin kuninkaan paalin toimittajaksi. Hänen vaimonsa oli niissä emännän siainen. Ne pidettiin kauppias Holländerin salissa, joka oli kaupungin suurin.

Pitoin koristukseksi koottiin, mitä parainta ja kalleinta oli. Sali oli kaunistettu parhaimmalla tavalla; naispuolet puvuissansa samoin. Minkäänlaista siihen aikaan käytettyä tanssitapaa ei unohdettu.

Kuin Wacklini isäntänä esitettiin kuninkaalle, muisti hän nimen ja kysyi, oliko hän se, joka moniaita vuosia takaperin Tukholman näytelmissä oli tanssinut. Wacklin sanoi se olevansa, ja kuningas pyysi häntä vielä kerran tanssimaan. Vaikka nyt jo oli ruumiiltaan lihava, raskas ja paksu, niin ei kuitenkaan tohdittu estellä. Hän ei sitten ollut tanssinut, pitäen mielessään isän kurituksen. Nyt oli tekeminen kuninkaan mieliksi. Hän tanssi vieläkin sievästi ja kevyesti, niin että korkea vieras ihastuneena monta kertaa huusi: ”vielä, vielä”, siksi että tanssija tunnottomana lankesi lattialle.

Yleiseksi peljästykseksi täytyi hänen kantaa ulos salista. Muutaman tunnin perästä kuoli hän veren ojentamiseen. Saatuansa sen kuulla nähtiin kyynel helläsydämisen kuninkaankin silmässä.

Näin surullisesti päättyivät pidot. Wacklini jätti lesken ja pienen pojan suremaan isän onnetonta tanssitaitoa.