Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 35. Pohjanmaan jättiläinen

34. Monius’en Liisu

35. Pohjanmaan jättiläinen. Satanen muistelmia Pohjanmaalta Kirjoittanut Sara Wacklin

Satanen muistelmia Pohjanmaalta

Daniel Kajanus oli Paltamon rovastin, Juha Kajanus’en pojan poika. (Sen oikia sukunimi oli Gyllenhjerta.)

Nuori Daniel kasvoi äkkiä neljän kyynärän ja neljän tuuman pituiseksi ja oli niin vahva ja väkevä, että nosti hevosen hartioillensa.

Tämä verraton nuorukainen ei muuta seuraa rakastanut, kun kotimaansa jylhää luontoa. Pohjolan elementtien kanssa taisteleminen ja korven petoja ajaminen oli paras huvinsa. Tällaisilla matkoilla oli hän talviöinäkin revon tulten suihkutessa ja sutten ulvoessa niin kovalla pakkasella, että varpuset vilusta kuolivat, vaikka täällä erämaassa ihmisten vainoomisilta varjotut.

Kuusi peninkulmaa Kajaanista korkealla vuorella on vanha hiiden-linna, joka muinoisaikona lienee ollut joku varustus. Se on tykkänään hakattu vuoreen, siinä syltää korkeat rappuset ja kaksi suurta porttia. Tämän rappiolle joutuneen linnan raunioilla nähtiin monasti tuo nykyajan jättiläinen. Ilmestyksen tapasena muinasista ajoista, seisoskeli hän siellä ajatellen aikojen vaihtelua ja ihmismielen kykenemättömyyttä niitä tutkimaan. Olisipa luullut, nähdessään hänen pyssy kädessä seisovana vuorella, saman linnan rakentajan hahmoksi, joka nyt kummastellen katseli miten aika oli työtänsä raatanut.

Erämaat ja kodon seudut pian kävivät jättiläisellemme ahtaiksi. Hän toivoi päästä mailmalle, mutta oli varaton. Mutta luonnolta oli hän saanut lahjan, jota päätti käyttää hyödyksensä. Se oli oma tavaton mittansa. Hän matkusti häntä varten erityisesti tehdyissä vaunuissa Europan suurimmissa kaupungeissa näyttäen itseänsä rahamaksosta. Näin tavoin kokosi hän melkosen tavaran. Hän asettui vihdoin Hollantiin, jossa hänellä lienee ollut oma talonsa.

Hän kuoli kylmistymisestä Haarlemin kaupungissa helmikuun 27 p. 1749 neljänkymmenenkuuden vuoden ijällä.