Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 5. Reivi L... ja Kivi-Taneli

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
4. Lupaus kuolin-vuoteella 5. Reivi L... ja Kivi-Taneli.
Satanen muistelmia Pohjanmaalta
Kirjoittanut Sara Wacklin
6. Ruotsin sotajoukon jäähyväistanssit


Vuoden 1808 sodan aikana odotettiin nuorta ruotsalaista upseeria, reivi L. pohjoistietä Tukholmasta Ouluun.

Maineensa sanoi häntä urholliseksi. Jo ennen tuloansa oli Kivi-Taneli luvannut hänelle majan. Myöhään talvi-iltana tuli reivi, jonka renki osotti halpaan suojaan vanhan pytingin alikerrassa. Siellä kyllä oli siisti vuode ja siinä puhtaat mutta karkeat lakanat, puu pöytä ja pari istuinta. Mutta väsynyttä reiviä äkötti saada niin huonon majan rikkaan kauppiaan luona.

Reivi lähetti heti isännän luokse pyytämään parempaa suojaa ja parempia makuuvaatteita.

Tylysti vastasi isäntä kyytipojalle hänellä ei muuta suojaa olevan ja että se kyllä senlaiselle herralle kelpaisi.

Vastaus tuotiin reiville sana sanasta takasin, josta se niin äkäseksi tuli että paljastetulla miekalla juoksi yli pihan isännän luokse, joka silloin lauloi ehtoo-virttänsä eikä huomannut tuliaa ennenkun näki kiiltävän miekan ja kuuli kiukkusia sanoja ja lupauksia selkäsaunasta, jollei saisi parempaa majoitusta.

Tyynenä, kädet rinnoilla astui Kivi-Taneli pari askeletta häiritsijä lähemmäksi, lausuen noh! reistataampa kumpika tässä voittaa.

Reivi, joka ei sanaakaan Suomea ymmärtänyt tuli yhä äkäsemmäksi ja sivalteli sapeliansa tuimemmin, mutta samassa tuli kaunis rouvas-puoli, tarttui käteensä ja huusi: älkää Jumalan tähden isäntää koskeko.

Tästä hillittynä kertoi reivi miten pahasti hän oli majoitettu ja miten hävyttömästi isäntä oli vastannut, kun oli parempaa suojaa pyytänyt.

Talon rouva (sillä se oli hän) kysyi vaan eikö reivi itse jo pian tulisi.

Kenenkä tuhatta-tulimaisen luulette minun sitten olevan? kysäsi reivi.

Arvaten käytöksestänne, olette reivin palvelia taikka käskyläisensä, vastasi emäntä arvollisesti.

Häpeissään pisti reivi miekkansa tuppeen. Tässä lienee joku erhetys, sanoi hän. Kenellekä on ai’ottu se kammari, johon minä vietiin?

Reivi L... palvelialle.

Entä mikä suoja on hänen herrallensa ai’ottu? kysäsi reivi.

Tämä, vastasi emäntä, avaten oven, joka johdatti soreaan kammariin, joka oli runsaasti varustettu ja aivan kauniiksi koristettu. Siellä oli sia höyhen-polsterine, silkki-täkkine ja Hollannin liinalakanoine väsynyttä reiviä varten, joka monin kerroin pyysi isäntä-väeltänsä anteeksi erhetystänsä ja äkkipikaisuuttansa ja kävi sitten maata uneksimaan siitä kunniasta ja voitosta, joita aikoi sodassa ansaita.