Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 8. Venäjän sotajoukon tulo Ouluun

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
7. Jäähyväiset 8. Venäjän sotajoukon tulo Ouluun.
Satanen muistelmia Pohjanmaalta
Kirjoittanut Sara Wacklin
9. Tee-vesipidot


Antin päivänä Marraskuun 30 p. 1808 edellä päivällisen marssi Limingan tullista torikatua myöten ensimäinen venäjän rykymentti, joka pysähtyi raatihuoneen eteen. Kasakka-parvia oli jo sitä ennen kaupungin katuja ratsastanut. Vahti asetettiin sinne ja torin ympärille viheriäiseksi maalattuja ampuvara-vaunuja ja kanuunia, joitten äärellä palavat sytyttimet sauhuivat monta päivää.

Venäjän sotajoukon tultua oli koko kaupungissa kalman vaikeus. Tyhjillä kaduilla ei ainoatakaan elävää näkynyt paitsi ratsastavia kasakkia pussinensa. Silloin tällöin kurkisti ikkunasta joku peljästynyt muoto niitten perästä.

Ainoastaan eräs nuori rouvaspuoli kävi uteliaana Kajaanin tullista toria kohden, mutta katu oli tyhjä kun lakastu.

Hän tahtoi nähdä olivatko ryssät todellakin niin kauheat kun oli sanottu. Tänne olivat ne tulleet niin rauhallisesti ja korean musiikin soidessa, että se tytön mielestä ei osottanut ensinkään vihollisen laatua. Mutta äkkiä vaalistui hän, kun tuli kasakka-parvi häntä vastaan. Mutta hän kävi edemmäksi osottamatta hämmästystänsä.

Pitkä-partaset kasakat kyllä näyttivät kauhealta mutta puistain hevostensa selässä kuitenkin komealta ja ystävällisesti olivat he sivukäviälle tervehtäneet ”rastua.”

Hän kiiruhti erääsen torin varrella olevaan huoneesen, josta voi nähdä rykymentin tulon ja kuuli muutamain upsierein keskenänsä haastavan suomea. Nämät olivat vanhasta Suomesta eli Vironmaasta.

Sitten kävi hän lohduttamaan muutamia pelkuria ystäviänsä sillä ilahuttavana tiedolla että hän kauhiain kanuunain ja hirvittävän sotamiesten joukossa oli nähnyt oikein soreita venäläisiä upsieria jotka varmaankin arveli olevan hyviä tanssioita.

Koko perhe kokoontui tytön ympäri, joka toi niin hyviä sanomia. Mutta nuoret mamsellit sanoivat tahtovansa vetoa pitää, että venäläinen upsieri ei mitenkään saattaisi niin hyvin valssata kun ruotsalainen.

Mutta mitenkä oli veto ratkaistava kun oli luvattu ei milloinkaan enää tanssia, varsinkin törkeän venäläisen upsierin kanssa, kun ennen oli oltu niin onnelliset että oli tanssittu Jegersköldin, Tauben, Stjernschantzin ja Aminoffin y. m. ruotsalaisten upsierien kanssa, joitten tanssi oli yhtä mainio kun urhollisuutensa sota-kentälläkin.

Varsinkin innollinen oli sisarista nuorin uudistamaan lupauksiansa, ettei milloinkaan enää tanssisi. Hänen mielessänsä elivät suloiset muistot, joita ei käynyt kuustoista vuotisesta sydämestä niin äkkiä karkoittaa.