Sisar

Sisar Kirjoittanut Edith Södergran

Minulla oli kerran sisar, kultainen lapsi.

Hän hukkui minulta kaupungin tungoksessa.

Jos näen mustien kuusten keskellä

nuoren koivun pudistavan kultaista tukkaansa,

muistan sisareni.

Seisooko hän avosilmin puiden keskellä,

sydän sykkien,

kurkoittaako hän kätensä minun puoleeni?

Sisareni, minun sisareni, minne ne veivät sinut?

Mitä hekuman unia sinä uneksit

väsymyksen vuoteilla?

Sankarlapsi, onnen lapsi,

me odotamme yhdessä

satujen päivää.

Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.