kurki.
Minä en saa rakastaa sinua.
kirsti
(ottaa tikarinsa).
Sinä et tahdo rakastaa. Minä tapan sinut.
kurki
(ottaa tyynesti tikarin häneltä ja laskee sen pöydälle).
Kirsti, meidän täytyy erota. Huomenaamulla minä ratsastan neljänkymmenen huovin seurassa Suomelaan kosimaan Elina neitoa. (Äänettömyys.) Ainoastaan hänen kaltaisensa viattomuuden enkeli voi sovittaa rikokseni. Niin, hän yksin voi sovittaa meidän kummankin rikoksen.
kirsti.
Ja vaikka hän olisi lähetetty taivaasta, niin minä muserran hänet, jos hän vaan anastaa sinut rinnaltani. Oi Klaus! Etkö näe, että yksin tuo ajatuskin saa minut hulluksi?
kurki
(kaataa viiniä sarkkaan).
Kuule minua tyynesti. Puhelkaamme niinkuin ainakin ihmiset, joilla on pitkä elon taival edessään.
kirsti.
Pitkä elon taival edessään! Onko se elämää, kun meidät pala palalta riistetään irti toisistamme? Luuletko minun voivan elää ilman sinua? (Nopeasti puristaen Kurkea olkapäästä.) Ja luuletko että sinäkään voisit elää ilman minua? Et. Sitä sinä et voi! Mitä sinä, Klaus, välität tuosta lapsesta! Tuosta verettömästä tyttösestä! Tuosta lauhkeasta, valjusta, kainosta Elinasta!
