uolevi
(äkkiä synkkänä).
Niin, sehän on totta se! — Uoti!
uoti.
Jaha!
uolevi.
Uoti!
uoti.
No, no, täss' olen —
uolevi.
Jos minä — — kuule, Uoti — jos minä juopuisin ja aikoisin surmata sulhasen, niin toimita minut pois. —
uoti.
Ole huoletta, — kyllä minä sinua silmällä pidän —
uolevi
(heittäytyy penkille; kätkee kasvot käsiinsä).
Oi, Uoti, — tässä elämässä ei minusta enää tule selvää ihmistä — ja samahan se, mikä minusta tulee!
uoti.
Ei, Uolevi! älä heittäydy helläksi — — silloin nousee olut päähäsi. — Jos siskoni heitti sinut, niin saathan minut sijaan — kuuletko — ja koko elämän-iäksi. Jahka tämä ilo täällä on lopussa, lähdemme me Savoon, Tottin luo — kuuletko! tappelemaan, tappelemaan kuin hurjat
Novgorodia vastaan.
uolevi
(nousee äkkiä).
Olet oikeassa — niin, me lähdemme taisteluun, — tappelemaan ja tappamaan, kunnes — kuolemme!
