[s. 7]Cuin ei ole cansollista,
Joca ottaisi osansa,
Lepytäisi lemmellänsä?
Älä äändele enämbi,
Jaarittele joutawita,
Että caackuses culuupi
Waimon syönnöstä wacasen:
Jos se syöpi, nijn se saapi,
Wiritellen warpahita,
Kynttä kymmendä ylöten.
Jos on muutama mucoma,
Että haasta hammastellen;
Nijn on toinen taitawambi,
Sulle sijwollen sanowa,
Mitä tarwitaan talosza,
Mitä anowat asiat.
Pyydä corwilla cosia,
Hywänlaista hywäellä,
julki-Jumalansa
undenepi, peljännepi;
Se sun syrjänä sydämmen
Aina armasna pitäpi,
Eikä rijtoja rakenna,
Eikä suututa sanoilla.
Coscas raucka raajojaskin
Yxin olijlle ojennat,
Cuungas käännät kylmän kylkes,
Cuin on packanen parasna?
Cusz' on maata makiambi,
Cuin on omansa ohesza,
Oman Cullan cainaloisza?
Lyhykäisesti latelen:
Mikä Waimo on wacanen?
Tämä Waimo on wacanen:
Silmän cucka, mesi mielen,
Calun kätkö, aita talon,
Apulainen aina walmis,
Lepyttäjä lemmikäinen,
Toinen Minä Miehellensä.
Älä laita lapsisita,
Panettele pienosita;
Nijsä cuwas curkistelet,
Nijsä sijtät sucuas:
Ja jos wääckywät wälistä,
Nijn he wuoron naurawatkin,
Ihastuttawat iloiten.
Ja jos caackua hokewat,
Nijn he osansa omansa
Aina saawat Taiwahalda.
Omba caunis catzellatkin,
Silloin Äitiä äkätä,
Cuin on pickuinen powesza,
Toinen picku parmohilla,
Colmas cohden contajapi,
Eli seisopi siwussa,
Wiserrellen wijsahasti:
Eikös, Äitini, minua
Paijapickuna pidetä?
Se on julkinen Jumalan,
Että ilo Engelitten.
Pidä wainen piscuisesta
Pienes pelcohon Pyhähän,
Tarpellisihin totuta;
Nijn ei tarwita taloszas
Paljo puutosta puhua;
Waan sä Cuorin Corkeimma[teksti epäselvä]
