Sivu:Häärunot ja kehtoruno Lilius.djvu/8

[s. 8]Sinun lapsillas lisäjät;
Olet aina onnellisna,
Ylimmäisen ystäwänä.
  Wastais Wilpo wijmmeisexi:
J[teksti epäselvä]po[teksti epäselvä]z joudut juonitellen,
Panet paljolda puhellas
Waimoin edeswastausta,
Ylistystä yldäkyllä:
Joca tämän heistä cuulis,
Picarin piwohos pistäis,
Oluttuopin otzas luoxi.
Olcohon waan onnellinen,
Joca Waimoa wacoopi,
Eli Miehelle meneepi.
  Minä metzästä majoille
Culjin, kyllin cuultuani
Wilwon wircun wilpistyxet,
Liuwon laadut lausumiset;
Huocaelin hartahasti,
Anoin Armosta apua,
Siunausta siulawata,
Onnen lahja lawiata,
Näille nyt niwottawille,
Paricunnax pandawille!!!
  Näitä Weicka Weicastansa,
Cansa Kyty Kälystänsä,
Hendericki heitätteli,
Längelmäen laitumilda,
Suomen runoilla puheli,
Sawon syrjildä saneli;
Näillä siemensi sanoilla
Lijnan lehden lohtawaisen,
Ett’ on jäänyt jäljemmäxi
Kielet sildä corkiammat,
Saxa Herraen Salihin,
Latina laawitzan alle,
Ruotzin kieli ruostuneexi,
Luonna luolain metzällisten,
Corwen corsuen seaza.