Tosiaankin, te olette numero 16,732! Suokaa anteeksi, minä en muistanut. Oletteko te nyt lopullisesti herännyt?
— Luulisinpa kyllä... mutta mitä tämä kaikki oikein merkitsee?
— Sitä, että te olette nukkunut kolmesataa vuotta. Monet sukupolvet ovat teitä hoidelleet. Meidän lääketieteemme olisi kyllä voinut herättää teidät aikaisemminkin, mutta ei ole tahdottu tehdä sitä, koska on arveltu olevan hauskaa nähdä, miten te suhtaudutte oloihin herättyänne luonnollisella tavalla... No, miltä teistä nyt tuntuu? Te olette painanut koskettimia, nähtävästi useampia yht’aikaa...
— Olen taitanut, mutta mitä ne merkitsevät?
— Suihkun te olette saanut. Te ette olisi päässytkään vuoteestanne ilman sitä. Makuutila on laitettu eräästä kumiseoksesta, joka on kastumatonta. Jokaisen täytyy ennen nousuaan ottaa suihku, joka samalla pesee sekä ruumiin että kasvot, sillä vasta sen perästä nousee peite pois. Vaatteet te olette saanut tuosta automaattisesti avautuvasta ja sulkeutuvasta seinäkomerosta. Mutta mitä ihmettä te olette tehnyt pöydällä? Sitä ei nykyään juuri tarvita, numero 16,732...
— Numero... Ovatko kaikki ihmiset numeroituja? kysyi runoilija arasti. Hänelle alkoi nyt vähitellen selvitä, että hän todellakin oli joutunut tulevaisuuden yhteiskuntaan, jolle hän ennen joskus oli ylistystä laulanut. Eikä runoilija saa pitkäksi aikaa joutua hämilleen mistään uudesta asiasta, koska hän on mielikuvituksen rajattoman maailman val-
