Vasemman käden sormet painoivat silloin sattumalta useampia koskettimia...
Huone muuttui äkkiä valoisaksi ja esitti piirteensä — sikäli kuin sillä voi sanoa olevan joitakin piirteitä, koska runoilijan katse kohtasi vain eräänlaisin syvennyskuvioin koristellut seinät. Sen lisäksi avautui peräseinästä parhaillaan pienenpuoleinen pöytä tuoleineen.
Samalla runoilija tunsi, että jostakin vuoteen uumenista lämmin suihku lähti virtaamaan hänen ruumistaan ja kasvojaan pitkin. Se sitten yhä kylmeni ja kylmeni, kunnes vihdoin kokonaan lakkasi, muuttuen suloisesti hiveleväksi pyyhkeeksi. Sen jälkeen vuode avautui, ja runoilja keikkosi siitä kuin pontimella.
Silloin vastakkainen seinä repesi ja siitä paljastui komero, josta jonkin äänettömän laitteen avulla täydellinen miehen vaatekerta lähti nopeasti liikkumaan, seisahtuen aivan vuoteen viereen, joten runoilijan ei tarvinnut muuta kuin sujauttaa siihen alaston ruumiinsa. Puku oli ihmeellisen mukava ja käytännöllinen, siihen sisältyivät sekä alus- että päällysvaatteet.
Tuskin runoilija oli päässyt pukimiinsa, kun ovi lennähti sivulle ja muuan mieshenkilö astui huoneeseen. Hän muistutti hotellin palvelijaa, mutta hänen pukunsa oli huomattavasti vähemmän koristeltu kuin hotellien palveluskunnan ja yhtä käytännöllinen kuin runoilijan juuri päällensä saama verho.
— Mitä varten te soititte? Oliko siihen jokin pakottava syy? Totta kai te tunnette koneiston?
— Minkä koneiston? Runoilija oli ymmällä.
