Tätä sivua ei ole oikoluettu
Oli täss' alinomati.
Ett'ei kaikki katselisi
Pyhää Herran palvelusta,
Asunnoita astaitsisi
Juuri korkean Jumalan,
Seinä silkkinen etehen
Pantu puolipurppurainen:
Salaisuuden suuren kätki,
Ett'ei ollut vielä ilmei,
Avoi portti autuuden.
Vaan koska Jumala kärsi
Kovan kuoleman käsissä,
Seinä silkkinen surusta,
Esirippu itsestänsä
Kahtia keskeltä repesi;
Pyhä paikka paljahana,
Ovi autuuden avoinna.
Vielä maatkin, manteretkin
Itse kaiken ilman pohja
Luojan surmoa sureepi,
Vapiseepi vaikeasti,
Sangen hämmästyi surusta,
Tahtoi painua peräti
Poijes päältä patsastensa,
Kaataa muurit korkeimmat,
Hyvät huonehet hukata.
