Tätä sivua ei ole oikoluettu
Andacat ylösalaisin.
Vielä kalliot kovimmat,
Joit' ei kisko kirvespohja,
Ei särje sepän vasara,
Pistäne terävät piikit,
Murheen tähden murtunevat,
Pelvosta pakahtelevat,
Tuskan tähden halkeavat;
Kosk' on Luoja kuolemassa,
Kulmakivi on kumottuna,
Hengen kallio hakattu,
Muut kaikki murehen alla.
Vielä kuopat kuollehitten.
Haudat Herran kutsuttuiden
Ei pysy enämpi kiinni;
Itsestänsä aukenevat,
Kiiruhtavat katsomahan
Tätä ilmaista ihmettä!
Päämieskin, pahalla mielin,
Katsoi päälle katkerasti;
Että huudolla erisi,
Henkens antoi äänekkäänä.
Muisti merkit verrattomat,
Tästä tunteepi totuuden,
Sanoi suulla surkealla:
"Työ on tehtynä tänä'än,
