Tätä sivua ei ole oikoluettu
Miestä vastoin vaarallinen,
Veri kastettu viatoin,
Pantu syytöin surman ala!
Sen minä todeksi tiedän:
Hukattu on hurskas Herra,
Piinattu Jumalan poika;
Ei ole nämät imehet
Merkit miehen laitettavan!"
Sotamies samalla suulla,
Joll' oli pilkkoa puhunut,
Tyhmän työnsä tunnustaapi.
Pahan pilkkansa katuupi.
Vielä joukko joutilasten,
Kansan päältä katsovaisen,
Ei saata ulos sanoa,
Häpeästä hämmästynyt;
Ottaapi oman kätensä,
Rankaiseepi rintapäänsä,
Soimaapi sydänt' omaansa;
Kohta kääntyypi kotia
Mielell' sangen surkealla.
