Sivu:Kiljusen herrasväki.djvu/110

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu

104

[s. 104] koloon. Pulla meni sohvan alle, ja Susanna asettui eräälle tuolille.

Ja siinä he sitten makasivat aivan kaikessa rauhassa, välittämättä vähääkään siitä, että ihmisiä kävi pitkin yötä töllistelemässä heitä.

Aamulla he nousivat jokseenkin varhain ja siistivät pukunsa korkean seinäpeilinsä edessä. He eivät pesseet itseään laisinkaan, sillä heillä oli sellainen kiire panemaan sirkustaan kuntoon.

Kylläpä oli Kiljusten sirkus sellainen, ettei mokomaa ennen oltu ainakaan siinä kaupungissa nähty. Isä Kiljunen oli saanut luvan laittaa sirkuksensa erään talon pihalle.

Portilla oli suuri kyltti paperista, ja siihen oli kirjoitettu »Kiljusen kotimainen sirkus» oikein suurilla kirjaimilla.

Äiti Kiljunen istui portin pielessä pöydän ääressä pääsylippuja myymässä. Ja ellei väkeä tullut ostamaan, niin hän meni portille ja löi kauhalla lainaamaansa kuparikattilaan oikein voimainsa takaa. Hän tiesi, että hänellä oikeastaan olisi pitänyt olla rumpu, mutta kun sellaista ei ennätetty mistään hankkia, niin hän oli ottanut kattilan.

Ja väkeä tuli, tuli oikein tulvimalla, sillä ainahan kaikki tahtovat sirkuksessa käydä. Lopulta oli pihamaa aivan täynnä kansaa, ja kun ei enää ketään näkynyt tulevan, vaikka äiti Kiljunen oli viisi minuuttia oikein olan takaa hakannut kattilaa, niin että siihen tuli