105
[s. 105] suuria kuhmuja, pani hän portin kiinni. Ja nyt alkoi näytäntö.
Jostain ihmeellisestä paikasta oli isä Kiljunen hankkinut pihalle suuren määrän penkkejä, joilla yleisö sai istua. Hienompaa herrasväkeä varten oli varattu kalliimpia paikkoja, asettamalla Kiljusen herrasväen kaupunkiin tuomat salin huonekalut yhteen riviin. Kiikkutuoli oli varattu kaupungin pormestaria varten, ja hän istuikin siinä lihavana ja mahtavana.
Näytäntö alkoi.
Ensiksi esiintyi isä Kiljunen näyttäen harjoitettua hevostaan. Tämä oli se sama hevonen, joka oli vetänyt kuorman kaupunkiin. Isä Kiljunen seisoi keskellä pihamaata piiska kädessään, ja hevonen juoksikehässä pitkin pihaa aivan samoin kuin hevoset sirkuksessa juoksevat. Ja osasihan hevonen tehdä kaikenlaisia temppuja, sillä eihän se suotta ollut Kiljusten hevonen. Se oli jo ennättänyt heidän talossaan olla jos jonkinmoisessa metakassa, niin että se oli oppinut seisomaan takajaloillaan ja pyörimään paikallaan ympäri.
Musiikista pitivät äiti Kiljunen ja pojat huolta. Äidillä oli kattilansa, ja pojat lauloivat suuriin ratteihin Porilaisten marssia.
Kun yleisö oli taputtanut käsiään tälle numerolle, esiintyivät Mökö ja Luru klovneina tehden kaikenlaisia kuperkeikkoja. Kuperkeikat olivatkin juuri heidän erikoistemppujaan, sillä olihan heidän täytynyt sellaisiin tottua, kun olivat eläissään kieriskelleet jos jossain
