108
[s. 108] temppuja, mutta kun se oli vasta niin lyhyen ajan ollut Kiljusen perheessä, niin eihän se raukka osannut. Ja nyt, kun sen piti tulla esiin ja se näki sellaisen suuren ihmisjoukon, se ryntäsi pakoon.
Ensin se juoksi pormestarin tuolin alle. Kun se oli kiikkutuoli, meni pormestari siinä säikähdyksissään kumoon. Siitä Susanna hyppäsi läheisen penkin alle. Ihmiset koettivat ottaa sitä kiinni ja töykkivät toisiaan. Ja nytpä syntyi oikea ajometsästys. Kun oli rakennuksia aivan koko pihamaan ympärillä, niin ei Susanna päässyt pujahtamaan minnekään. Kaikki koettivat tavoittaa sitä, mutta aina se jollain tavoin livahti pakoon ja pääsi viimein portin alitse menemään.
Kun Kiljuset sen huomasivat, niin he läksivät ajamaan sitä takaa, sillä eiväthän he millään muotoa voineet sallia, että Susanna yksinään menisi kaupungille. Eksyisi siellä vielä vieraissa paikoissa.
Kun kaikki esiintyjät olivat tällä tavoin menneet pois, niin mitä yleisökään enää pihalla teki. Ohjelmassa olikin enää jälellä ainoastaan torvisoittoa, ja kyllähän kaikki tiesivät millaista se oli. Rattiin puhaltamista ja kattilan möykyttämistä.
Kauniisti huutelemalla saivat Kiljuset viimein Susannan kiinni ja toivat sen takaisin. Sillä välin oli jo kuitenkin yleisö ennättänyt poistua, jotenka heidän ei tarvinnut jatkaa näytäntöään.
Rahat laskettiin, ja niitä oli niin paljon, että he itsekin ihmettelivät.
