107
maan,[s. 107] ja se pihisi ja kohisi oikein vimmatusti. Tämä oli kuvaavinaan kreikkalaista uhritulta. Laskettuaan keittiön alttarille hän kääntyi sinne päin, josta oli tullut, ja viittoi käsillään.
Ja mitä tuli sieltä näkyviin? Mökö ja Luru aivan juhlallisen näköisinä. Kun heidän piti kuvata kreikkalaisia nuorukaisia, muistivat he kuvissa nähneensä, ettei niillä ollut mitään muuta kuin lyhyt kolttu. Tämän vuoksi he olivat riisuneet yltään kaikki muut vaatteet paitsi paitansa. Olihan se hyvin hullunkurisennäköistä, mutta kukaan ei nauranut, kun Kiljuset itse olivat aivan vakavia.
Ja poikien jälestä astui esiin isä Kiljunen, hartioillaan suuri hevosloimi, joka oli esittävinään kreikkalaista manttelia. Ja kädessään oli hänellä vanha sitra, jota hän rämpytti.
Ja nyt alkoi äiti Kiljunen tanssia. Kyllä oli siinä katsomista, kun niin pitkä nainen kuin hän hyppeli ja loikki pöydän ympärillä. Vuoroin hän kyyristyi maahan aivan kuin olisi halunnut poimia pieniä kiviä, vuoroin taas ponnahti pystyyn ja kärppäsi oikein pitkin askelin pihalla.
Mökö ja Luru hyppelivät hänen ympärillään niin että paidat hulmusivat.
Viimein äiti Kiljunen väsyi. Hän teki vielä pari oikein korkeaa loikkausta ja juoksi sitten pois poikien seuratessa häntä.
Tämän jälkeen olisi Susannan pitänyt esiintyä. Pojat olivat koettaneet opettaa sitä tekemään joitakin
