55
[s. 55] Mutta kissat eivät ollenkaan ihastuneet Pullan tervehdyshaukunnasta! Kaikki kääntyivät nyt Pullaan päin, nostivat selkänsä korkealle, häntänsä pystyyn, paitsi tietysti ne kissat, joilla ei häntää ollutkaan, ja alkoivat sylkeä.
Ai ai, kuinka ne sylkivät! Olipa se juhlallista, kun kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi kissaa ihan yht'aikaa hännät pystyssä ja selät köyryssä sylki ja puhisi. Se oli niin juhlallista, että Pulla unohti vähäksi aikaa haukkumisen ja asettui istumaan, lepsuttaen etukäpäliään.
Mutta sitä ei Pullan olisi pitänyt tehdä, sillä kissat pitivät sitä loukkauksena ja alkoivat puhista entistään enemmän. Olisi luullut myrskyn käyvän, niin kova ääni siitä syntyi, kun kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi kissaa puhisi.
Vaikka Pulla olikin pieni, oli se kovasti rohkea. Se hyökkäsi kissoja kohden, varsinkin erään hyvin suuren harmaan kissan kimppuun. Tämä kääntyi heti ympäri, ja silloin kaikki toiset kissat, jotka pitivät tätä suurta kissaa aivan kuin kenraalinaan, kääntyivät myöskin ja läksivät täyttä laukkaa juoksemaan. Ne ihan vilisten menivät eteenpäin ja kaikilla häntä pystyssä, paitsi tietysti niillä kissoilla, joilla ei ollut häntää.
Ja nyt kaikki nämät kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi kissaa juoksivat talon ympäri, ja Pulla niiden jälestä. Se oli sellaista kiirettä, että sitä katsellessa oikein teki silmille pahaa.
