58
puulta,[s. 58] silloin koko perhe aivan kuin heräsi toimimaan. Ja kun Kiljuset ryhtyivät toimimaan, niin syntyihän siitä jotain.
Koko perhe ryntäsi nyt koivun alle ja alkoi sitä ravistaa, aivan samoin kuin pahankuriset pojat ravistavat omenapuita.
Ja silloin niitä alkoi tippua, kissoja nimittäin, tippua aivan kuin suuria omenia. Isä Kiljunen sai ensimäiseksi suuren, lihavan kissarontin päähänsä. Äiti Kiljunen katsoi ylöspäin ravistaessaan puuta ja huusi. Hänen suunsa päälle putosi kissa, eikä silloin kuulunut muuta kuin: plum, plum, kun äiti Kiljunen sylki karvoja suustaan.
Ja kissoja putoili yhä enemmän ja enemmän, niitä oikein sateli lopulta, sillä toinen kissa veti toisen mukanaan. Ja kun niitä tulla jumppasi oikein kosolta, menivät kaikki Kiljuset kumoon maahan. Ja silloin sateli kissoja heidän päälleen. Ja olipa siinä eri ääni, kun lihava kissa putosi lihavan Mökön päälle, tai kun laiha kissanraato retkahti laihan Lurun luiselle ruumiille.
Kun kissat olivat puusta putoilleet, läksivät ne pakenemaan maantietä pitkin. Ja tomu pöllysi korkealle ilmaan, kun tämä kissa-armeija ravasi eteenpäin.
Vähän ajan päästä ei Kiljusen pihalla ollut jälellä muuta kuin yksi ainoa pikkuinen kissanpoika, joka peloissaan hiljaa ja surkeasti naukui portin pielessä.
Tämän pojat ottivat itselleen, ja siitä tuli heti hyvä
