84
meessa oli sellainen kyltti,[s. 84] että hamepuoli oli pidettävä ylöspäin. Kaikkihan silloin kuvittelivat, miltä laiha äiti Kiljunen näyttäisi, jos hänet pantaisiin käsillään seisomaan.
Kiljuset eivät ymmärtäneet tätä ihmisten iloisuutta millään muulla tavalla, kuin että kaikki riemuitsivat heidän Helsinkiintulostaan. Sen vuoksi he nyökkäsivät kaikille ystävällisesti aivan kuin vanhoille tutuilleen.
Äiti Kiljunen ensimäisenä huomasi, että hänelle naurettiin, ja katsoessaan sivulleen hän näki tuon lapun. Ja silloin hän parkaisi niin kovasti, että kyllä hän silloin olisi saanut Kiljusen nimen, ellei hänellä jo ennestään sitä olisi ollut. Ja ihmiset nauroivat vieläkin makeammin hänen huudolleen.
Kun herrasväki oli saanut tavaransa, niin he panivat laatikkonsa poikien rattaille ja läksivät kaikkien ihmetellen heitä katsellessa Rautatientorille.
Sen laidassa on Kansallisteatteri, jossa juuri sinä iltana oli näytäntö. Sinne päätti isä Kiljunen viedä koko perheensä. Ja nyt sitä marssittiin teatteria kohden. Isä veti rattaita, pojat astelivat rinnalla, äiti kulki jälestä,ja viimeisenä tuli Pulla, joka iloisesti hyppeli ja haukkui jokaista automobiilia, minkä sattui näkemään.
Teatterin eteiseen päästyä syntyi siellä olevan vartijan kanssa kova riita, sillä hän ei millään muotoa sallinut, että Kiljuset veisivät laatikkonsa teatteriin sisään. Eikä hän Pullaakaan tahtonut millään muotoa päästää sinne.
