88
[s. 88] Kuiskaaja, joka näki edessään haukkuvan koiran ja kuuli, miten yleisö oikein kiljui ilosta nähdessään tämän metakan, ojensi käsivartensa tarttuakseen Pullan niskaan. Mutta siitä Pulla ei pitänyt laisinkaan, vaan yltyi haukkumaan yhä kiivaammin.
Yleisön puolella Kiljuset huomasivat, että Pullalle aiotaan tehdä pahaa, ja päättivät heti mennä auttamaan. He ryntäsivät siis eteenpäin. Mutta nyt tulikin este. Yleisön ja näyttämön välillä on syvä aukko, jossa orkesteri soittaa. Kiljuset olivat urhoollisia, eivät he pelänneet, vaan hyppäsivät sinne. Siellä oli soittokoneita, ja niiden päälle he tulla muksahtivat.
Pojat näkivät kaksi rumpua ja luulivat, että ne kyllä kestävät heidän hypätä päälle. Mikä suuri erehdys! Kun Mökö koko lihavuudessaan putosi rummulle, niin kuului sellainen paukahdus, kuin kanuunalla olisi ammuttu, sillä rummun kalvo meni rikki. Luru oli laihempi, ja kun hän putosi rummulle, niin hän ensin pomppoili pari kertaa ilmaan ja sitten puhkaisi korollaan senkin rummun kalvon, jolloin kuului uusi paukahdus.
Isä Kiljunen luuli suurta bassoviulua kestäväksi ja loikkasi sen päälle. Kuului vain rämähdys, kun se halkesi ja isä Kiljunen joutui johonkin pahaan rakoon. Äiti Kiljunen joutui keskelle torvikasaa ja ne sotkeutuivat hänen jalkoihinsa.
Koko yleisö ryntäsi katsomaan, miten Kiljusten oli käynyt, näyttelijät tekivät samoin näyttämön puolella,
