100
[s. 100] — Siinä tapauksessa ei siis auta mikään muu kuin että minä jätän koko kuninkuuden, sanoi isä Kiljunen
— Hirveän hankalaa tämä onkin, kun saa yhtämittaa kantaa puita, kaikkia toisia palvella ja heidän mieltään noudattaa.
Hän meni ilmoittamaan noille alamaisilleen että nyt hän ei enää ole kuningas. Mutta nämä sanoivat, että ellei hän ole omasta mielestään, niin nyt he valitsevat hänet siksi. Heidän oli kaikkien siellä hyvä olla ja he tahtoivat jäädä.
— Siinä tapauksessa minä nostan sodan teitä vastaan, huusi isä Kiljunen.
Mutta sille kaikki nauroivat. Olihan heitä niin paljon ja Kiljusia vain muutama.
Kun sanomalehdet saivat kuulla sen, että Kiljuset nostavat sodan omia alamaisiaan vastaan, niin syntyi tavaton metakka. Koko kansa huomasi, miten paljon rettelöitä voi syntyä sen johdosta, että jokaiseen kylään voi tulla oma kuningas, jotka voivat käydä sotaa keskenään ja alamaistensa kanssa. Kaikki sanomalehdet alkoivat silloin yhteen ääneen huutaa, että maahan tarvitaan luja järjestysvalta. Maan sanomalehdistö jakaantui kahteen osaan, niihin, jotka vaativat yhtä kuningasta, ja niihin, jotka tahtoivat tasavaltaa.
— Katsokaahan nyt, millaista tulee, kun ei ole yksi kuningas maata hallitsemassa, vaan joka nurkkaan voi tulla sellainen, huusivat ne, jotka tahtoivat kuningasta maahan.
