Sivu:Kiljusen herrasväki partiolaisina 1918.djvu/55

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu

53

[s. 53] Äiti Kiljunen olisi aivan epäilemättä saanut voiton, ellei hän paluumatkalla olisi sattunut takertumaan verkkoon, joka oli laskettu lahden poikki. Hänen isovarpaansa, oikeammin sanoen oikean jalan isovarvas, tarttui siihen. Ja nyt täytyi hänen vetää verkkoa jälessään, joka kovasti hidastutti vauhtia. Arvaahan sen, että ei mitenkään enää tavallisella vauhdilla päässyt uimaan, kun pitkä verkko oli hänen oikean jalkansa isosta varpaasta roikkumassa.

Jos verkko hidastutti hänen uintiaan, niin esti se samalla toisia pääsemästä hänen ohitseen, koska he kovasti pelkäsivät jäävänsä samalla tavalla verkkoon kiinni. He siis tulla räpyttelivät jälestä.

Vaikka siis oikeastaan kilpailu oli mennyt hiukan pilalle, niin oli siitä kuitenkin odottamaton seuraus. Kalat säikähtyivät kovasti tätä joukkoa, joka järvessä plutikoi, ja läksivät pakoon. Ja kun ne uivat karkuun, niin eivät huomanneetkaan verkkoa, vaan jäivät kiinni siihen.

Äiti Kiljunen tuli rantaan ja alkoi vetää verkkoa maalle. Hyvänen aika sitä kalan paljoutta, joka oli verkkoon joutunut! Se oikein kimalteli auringonpaisteessa!

Kyläläiset tunnustivat, että tässä kilpailulajissa äiti Kiljunen oli saanut voiton, koska hän oli uinut rantaan sellainen paino oikean jalan isossa varpaassa, kuin on pitkä verkko, joka on aivan kaloja täynnä.

Kun kalat oli korjattu talteen, läksivät Kiljuset,