Sivu:Kiljusen herrasväki partiolaisina 1918.djvu/57

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu

55

nen,[s. 55] — Kuinka koskaan kukaan ihminen osaisi enemmän kuin me osaamme!

— Mutta jos me osaamme sytyttää kahdella tikulla, sanoi äiti Kiljunen, niin tulemmehan oikein kuuluisiksi.

Ja tämä lause pakotti isä Kiljusen uudelleen koettamaan voimiaan tulen sytyttämisessä. Kyllähän arvaa, ettei kukaan Kiljunen onnistunut puuhissaan, sillä he hätäilivät, puhalsivat liian kovaa tai muuten tekivät tyhmyyksiä.

Keskellä heidän puuhiaan kuului Plätän ääni:

— Plätällä on poppa!

Ja aivan oikein, Plätän risukasa leimahti oikein suureen liekkiin.

Koko herrasväki kääntyi perheen nuorimman jäsenen ympärille kyselemään, millä tavalla hän oli saanut tulen syttymään.

Ja silloin Plättä selitti käyneensä keittiössä ja tuoneensa sieltä pesästä palavan kekäleen.

— Ja näin yksinkertaista juttua ei ole otettu partiolaisten sääntöihin! huudahti isä Kiljunen. Kukahan tyhmeliini nekin on laatinut, kun ei ole huomannut, että voi mennä hakemaan kekäleen pesästä ja sen avulla sytyttää!

— Kyllä sääntö on oikea, vaikka me emme osaa sitä noudattaa, sanoi äiti Kiljunen. — Syynä siihen, ettei tuli syty, on se, että meillä tuuli puhaltaa sen sammuksiin. Jos keksimme keinon, jolla sen estämme, on kaikki hyvin.