88
[s. 88] Mutta nyt oli Plättä jo saanut kyllikseen sodasta ja tahtoi kotia. Kiljuset läksivät ajamaan sinne eivätkä enää ottaneet osaa sotaan.
Kun Mannerheim sodan päätyttyä piti suuren paraadin Helsingissä, olivat Kiljusetkin kutsutut ottamaan siihen osaa. He marssivat aivan omana joukkona. Ensin tuli Pulla kaulassaan punakeltainen nauha ja toinen samanlainen hännän päässä. Sitten tuli Plättä vapaudenristi rinnallaan. Ja kun saksalaisten ylipäällikkö Goltz hänet näki, teki hän Plätälle kunniaa, johon Plättä vastasi huutaen:
— Päivää, päivää, tetä!
— Eläköön Plättä Kiljunen, sanoi silloin Goltz selvällä suomenkielellä.
Plätän jälkeen astui isä Kiljunen niin ryhdikkäänä kuin suinkin osasi. Sitten tuli äiti ja niiasi syvään Mannerheimille ja Goltzille. Ja viimeksi tulivat Mökö ja Luru. Heidän jälestään vedettiin kuularuiskua ja paloruiskua, joilla Plättä oli urhoollisuuttaan osoittanut, ja valtio päätti ne panna historialliseen museoon ikuisiksi ajoiksi säilytettäviksi.
