— Kaikki tässä puhuvat siitä, että maahan on saatava kuningas, lausui isä Kiljunen sotaa seuranneena kesänä. Jos lukee sanomalehtiä, niin sanovat toiset, että pitää tulla kuningas, toiset sanovat, ettei millään tavalla saa tulla kuningasta, ja nekin, jotka puhuvat kuninkaasta, eivät ole selvillä siitä, kuka siihen virkaan olisi sopivin. Kummallista, ettei kukaan ole ajatellut minua.
— Se on todellakin kummallista, sanoi äiti Kiljunen Ja jos asiaa oikein ajattelee, niin ihmetellä sitä pitääkin, ettei kukaan ollut ajatellut Kiljusen herrasväkeä tähän toimeen.
— Sodassa he kaikki nimittivät toisiaan kenraaleiksi, ratsumestareiksi, majureiksi ja muiksi sellaisiksi, jatkoi isä Kiljunen. — Miksi ei minun oma perheeni voisi nimittää minua kuninkaaksi. Puhutaan kansan äänestyksestä. Me panemme täällä toimeen salaisen äänestyksen siitä asiasta.
— Mikä on salainen äänestys? kysyi Luru.
— Se on sellainen äänestys, jossa jokainen kirjoittaa asiansa lapulle toisen tietämättä. Mutta jokainen tietysti
