93
[s. 93] seisoivat asemalla ja olivat kovasti vihaisia. He olivat nimittäin odottaneet, että heitä vastaan tullaan vaunuilla, ja näkivätkin ainoastaan isä Kiljusen perheineen siellä odottavan heitä.
Mutta eihän Kiljusen herrasväki vähästä säikähtynyt. Kim nämä kaikki huusivat yhtaikaa, niin huusivat Kiljusetkin, ja heidän äänensä kaikui ylinnä. Isä Kiljunen komensi kaikki riviin, aseman läheltä lainattiin talosta hevosia ja rattaita ja kaikki tavarat ajettiin niillä, ihmiset saivat astua jalan.
Käveleminen rauhoitti heidän mieliään. Kim Kiljusten pihalle tultiin ja he näkivät uuden heitävarten rakennetun talon, rauhoittuivat he piankin. Ja kun isä Kiljunen kutsui kaikki juhlallisesti koolle pihalle, otti ylleen salin pöytäliinan kuninkaanviitaksi, päähänsä vanhan lampunvarjostimen kruunuksi ja käteensä kapustan valtikaksi, oli pihalla aivan hiljaista. Isä Kiljunen sanoi silloin:
— Minun valtani merkit eivät vielä ole valmiita, mutta nämä kuvaavat niitä. Mutta teitä varten ovat jo kunniamerkit valmiina. Äiti, tuohan ne tänne!
Äiti Kiljunen toi rasiallisen Kiljusen kunniamerkkejä, joissa kaikissa oli hyrrän kuva. Näitä nyt isä Kiljunen jakeli jokaiselle.
— Minä annan teille jokaiselle, jotta kukaan ei olisi tyytymätön, sanoi hän.
Ja kun ihmiset aina rinnassaan pitävät mielellään merkkejä, milloin voimistelumerkkejä, milloin laulu-
