Sivu:Pääskynen 4 15 04 1909/12

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu


[s. 12]

Kiljusen herrasväen kaupunginmatka.

Kirjoitti Jalmari Finne.

Kiljusen herrasväki asui maalla, heillä oli siellä oma maatilansa. Heitä oli neljä, isä Kiljunen, lyhyt ja hyvin lihava mies, kaljupäinen ja pulleasilmäinen, äiti Kiljunen, laiha kuin tikku, pitkänenäinen ja tihrusilmäinen, ja sitten pojat Mökö ja Luru, jotka olivat aivan yhtä vanhoja. Mökö oli aivan isänsä näköinen, ja arvaahan sen, ettei hän silloin juuri kaunis ollut. Kaljua päätä ei hänellä ollut, mutta muuten hän oli aivan isänsä kuva. Luru oli taas äitinsä näköinen ja arvaahan sen, ettei hänkään juuri kaunis ollut. Mökön nimi oli oikeastaan Mikael ja Lurun nimi Lennart, mutta ei sitä kukaan enää muistanut, vaan kaikki kutsuivat heitä Mököksi ja Luruksi. Eikä heidän nimensäkään ollut oikeastaan Kiljunen, vaan Kiljander. He olivat saaneet Kiljusen nimen siksi, että he aina pitivät niin tavattoman suurta ääntä. He eivät osanneet ollenkaan puhua hiljaa, vaan huusivat, ja he huusivat, tapahtui mitä tahansa, hyvää tai pahaa. Siksi he olivat saaneet nimen Kiljunen, ja he olivat lopulta jo niin tottuneet siihen, että itsekin kutsuivat itseään Kiljusiksi.

He olivat päättäneet tehdä huvimatkan Helsinkiin. Isä ja äiti olivat siellä usein käyneet, mutta eivät pojat koskaan, ja kun Mökö ja Luru jo olivat yhdeksänvuotiaita ja heidät oli lähetettävä kouluun syksyllä, niin päättivät isä ja äiti ensin näyttää heille kaupunkia, jotta eivät syksyllä eksyisi siellä.

Oli kesäkuun 30 päivä, ja aamusta alkaen oli valmistauduttu matkaan. Ja oli siinä hälinää ja huutoa ennenkuin kaikki tavarat olivat koossa. Suureen matkakirstuun ahdettiin isän, äidin ja poikien vaatteita. Pojat olivat tahtoneet että heidän koiransakin pääsisi Helsinkiä katsomaan. Tämä koira oli pieni ja paksu villakoira ja sen nimi oli Pulla. Nyt oli Pulla ensin saatava kiinni, jotta sille pantaisiin ketjut kaulaan, joista sitä kuljetettaisiin. Mutta kun Mökö tuli ketjut käsissään sen lähelle, niin läksi Pulla karkuun. Se juoksi pitkin pihamaata ja Mökö ja Luru sen jälestä. Ja koira haukkui ja pojat huusivat ja isä jaäiti toruivat. Oli siinä ääntä. Ja ihmiset kaukana kylällä sanoivat: Mitä se Kiljusen herrasväki taas kiljuu? Vihdoin saatiin Pulla kiinni, se oli juossut lehtimajaan, eikä päässyt sieltä enää karkaamaan.

Sillä aikaa, kun isä ja äiti antoivat