Kiljusen herrasväen kaupunginmatka.
Kirjoitti Jalmari Finne.
(Jatkoa.)
[s. 7]Taas pojat huusivat. Isän täytyi seisauttaa hevonen siksi, kunnes Pulla oli nostettu rattaille. Aijai, kuinka se oli harmaa, ja niin likainen, niin likainen, arvaahan sen, kun oli saanut kieriä pitkin tomuista maantietä.
Jo oltiin lähellä asemaa. Samassa tuli juna asemalle. Ja silloin kaikki, isä ja äiti, Mökö ja Luru huusivat: Ei saa jättää!
Koko junanväki aivan säikähtyi tätä melua, ja koneenkäyttäjä unohti panna veturin liikkeelle, hän katseli vain tuota joukkoa, joka tuli täyttä laukkaa ajaen maantietä pitkin ja huusi ja huitoi käsillään.
Olipa asemalla hälinä, kun Kiljusen herrasväki sinne pääsi, sellainen hälinä, että luuli jo suuren tappelun tulleen. Mutta eihän siellä mitään tappelua ollut, Kiljusen herrasväki vain matkusti Helsinkiin.
Matkakirstu vietiin tavaravaunuun, samoin Pulla, sillä koiria ei saa kuljettaa matkustajavaunussa, ja Kiljusen herrasväki lykättiin matkustajavaunuun. Juna läksi liikkeelle.
Viisi minuuttia olivat Kiljuset aivan vaiti paikoillaan, ja se oli merkillistä, sillä he puhuivat ja huusivat tavallisesti niin paljon. Mutta matka asemalle oli ollut niin seikkailurikas, että he itsekin olivat hämmästyneitä siitä, että he nyt kuitenkin istuivat junassa. Mutta kun viisi minuuttia oli kulunut, pujahtivat Mökö ja Luru vaunun sillalle. Siellä alkoi Mökö ajatella, mitenkähän Pulla voi. Hän tiesi, että Pulla oli junan viimeisessä vaunussa, joka oli tavaravaunu.
— Mennään katsomaan Pullaa, sanoi Mökö Lurulle.
Juna kulki silloin ylämäkeä ja siis tavallista hiljempää. Mökö hyppäsi pois junasta. Luru olisi seurannut, ellei olisi nähnyt, miten Mökö kaatui ]a kieri pitkän matkaa radan sivua myöten. Hän jätti sen siis tekemättä. Samassa tuli konduktööri ja ajoi Lurun vaunuun sisälle.
Kun Luru tuli sinne yksinään, kysyi äiti heti:
— Missä on Mökö? — Mökö hyppäsi junasta, vastasi Luru.
— Hyppäsi junasta! huusivat isä ja äiti yht’aikaa.
— Hän meni katsomaan Pullaa. En minä tiedä pääsikö hän, sillä hän kieri pitkin radan sivua. Meni aivan ympäri, noin, noin, niinkuin kerä tai niinkuin Pulla siellä maantiellä, selitti Luru.
Olipa se hälinää ja huutoa, joka nyt syntyi. Vaunun seinässä oli hätäjarru, sitä vedettiin, ja juna pysähtyi. Ja kaikki huusivat, tietysti Kiljuset itse enimmin. Ihmiset pistivät päänsä ikkunoista ulos, ja kun kuulivat, että eräs poika oli pudonnut junasta, niin alkoivat he kaikki huutaa. Ihmisiä tuli vaunuista ja astui radalle ja suuri lauma, Kiljuset etunenässä, läksi juoksemaan sinne mistä juna oli tullut. Muutamat kompastuivat