Sivu:Pääskynen 5 15 05 1909/8

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu


[s. 8]ratapölkkyihin, mutta nousivat taas ja jatkoivat juoksua. Löytyihän se Mökö. Siellä hän poimi mansikoita radan reunalta. Likainen hän oli, hyvin likainen, mutta aivan terve. Kun hän oli niin lihava, niin eihän hän ollut loukannutkaan itseään junasta pudotessaan. Hän oli vain kierinnyt ja töyssyellyt kuin pallo. Kiljuset huusivat ilosta nähdessään toisensa. Ja aivan vieraatkin ihmiset syleilivät Mököä. Sitten palasivat kaikki takaisin junaan.

Nyt pantiin Mökö ja Luru istumaan vaunun penkille vastapäätä vanhempiaan ja ankaran rangaistuksen uhalla kiellettiin heitä liikkumasta paikoiltaan.

Parin tunnin päästä tultiin Helsinkiin. Ei se junamatka sen pitempi ollut. Asemalla piteli isä Mököstä ja äiti Lurusta kiinni, jotta eivät katoaisi väentungoksessa. Suuren huudon jälkeen saivat he kantajan käsiinsä, ja antoivat tämän toimeksi hommata Pulla ja matkakirstu tavaravaunusta esille. Pulla otettiin samaan matkaan heidän kanssaan, mutta matkakirstu lähetettiin hevosella Seurahuoneelle, jossa Kiljuset olivat päättäneet ottaa itselleen asunnon pariksi päiväksi. He päättivät astua jalkaisin Seurahuoneelle näyttääkseen samalla kaupunkia pojille.

Rautatientorilla kulki raitiovaunu, ja Mökö ja Luru tahtoivat päästä sillä ajamaan. Isä ja äiti suostuivat siihen. Kun vaunu jo oli liikkeellä, juoksivat he sen jäljestä huutaen ja huitoen käsiään. Vaunu pysähtyi ja Kiljusen herrasväki, kaikki viisi, sillä olihan Pullakin matkassa, kiipesi vaunuun. He olivat juuri ja juuri ennättäneet istumaan kun isä Kiljunen huusi:

— Hyvänen aika! me ajamme aivan väärään suuntaan. Seis! Seis!

Suurella hälinällä he kiipesivät taas pois vaunusta, joka jo oli päässyt Villenkadun kulmaan, ja alkoivat juosta takaisin asemalle päin, Pulla edellä, pojat jäljestä ja viimeiseksi isä ja äiti.

Tultuaan jälleen aseman luo, mietti isä Kiljunen. Lopulta hän sanoi:

— Se vaunu, joka vie Seurahuoneelle, kulkeekin Aleksanterinkatua pitkin.

Rautatientorilta johtaa lyhyt Hakasalmen katu Aleksanterinkadulle. Sitä pitkin he nyt alkoivat juosta. Tietysti keskellä katua, sillä katukäytävällä he olisivat kaataneet kumoon kaikki ihmiset.

Siellä jo kulki raitiovaunu Aleksanterinkatua pitkin. Isä