Sivu:Pääskynen 5 15 05 1909/9

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu


[s. 9]Kiljunen huusi: Seis! ja heilutti lakkiaan. Äiti Kiljunen huusi: Seis! ja heilutti nenäliinaansa. Mökö ja Luru kiljuivat: Seis! ja Pulla haukkui. Kaikki ihmiset pysähtyivät ihmettelemään tätä mellakkaa. Vaunut olivat pysähtyneet ja Kiljuset kiipesivät hengästyneinä sisään.

He olivat niin hengästyneitä juoksemisesta ja huutamisesta, että eivät ennättäneet sanoa eikä tehdä mitään ennenkuin jo olivat Seurahuoneen edessä. Sinne oli jo tuotu heidän matkakirstunsakin. He saivat huoneen ja menivät sinne puhdistamaan itseään, sillä he olivat hyvin tomuisia.

Hotellin palvelijatar, joka näki millaisessa tilassa he olivat, sanoi:

— Täällä on aivan lähellä kaksi kylpyhuonetta, jos herrasväki tahtoo niitä käyttää.

Mökö ja Luru seurasivat palvelijatarta katsomaan, millaisia ne olivat, sillä kun he eivät koskaan olleet käyneet kaupungissa, eivät he tietäneet niistä mitään. Pulla seurasi heitä.

Palvelijattaren lähdettyä he menivät kumpikin eri kylpyhuoneeseen ja avasivat kaikki hanat. Sitten pani Mökö Pullan uimaan ammeeseen ja sitten Luru teki Pullalle samoin omassa kylpyhuoneessaan. Kun hanat olivat auki, tulivat ammeet pian vettä niin täyteen, että se meni yli reunojen. Pojat eivät osanneet hanoja sulkea, vaan jättivät ne auki ja menivät siihen huoneeseen, jossa isä ja äiti olivat. Siellä heidän kasvonsa pestiin, tukka kammattiin ja vaatteet harjattiin. Mutta hotellissa alkoi kuulua kovaa huutoa. Kiljuset läksivät katsomaan, mitä se oli. Kylpyhuoneista tuli käytävään vettä aivan virtanaan, sitä lainehti kaikkialla. Mökö ja Luru huusivat riemusta ja astelivat vedessä ja löivät jalkojaan siihen niin, että vesi roiskui korkealle.

Oli siinä työtä ja vaivaa ennenkuin hanat olivat suljetut ja kaikki taas käytävissä kuivattu. Hotellin isäntä torui Kiljusia, isä ja äiti huusivat pojilleen, ja Mökö ja Luru nauroivat tälle vedenpaisumukselle.

Nyt läksivät isä ja äiti näyttämään pojille kaupunkia. Senaatintori oli aivan lähellä ja sen keskellä on Aleksanterin patsas. He menivät sen luo. Pulla alkoi heti haukkua pronssileijonaa, joka on patsaan juurella. Mökö ja Luru tahtoivat koettaa, voiko sen selässä ratsastaa, ja samassa he jo olivatkin kiivenneet sen selkään.

Mutta torin varrella on poliisikamari, ja poliisit eivät salli kiipeämistä leijonan selkään. Sieltä huudettiin:

— Pois pojat sieltä!

Mökö ja Luru pelästyivät, tulivat alas leijonan selästä ja läksivät juoksemaan pakoon. Poliisikamarista ryntäsi kymmenen poliisia heidän jäljestään. Pojat edellä, isä ja äiti heidän jäljessään ja nuo kymmenen poliisia ja Pulla viimeiseksi juoksivat Nikolainkirkon korkeita portaita ylös. Päästyään kirkon luo näkivät pojat sen seinällä rautaiset tikapuut ja alkoivat kavuta niitä ylös. Isä ja äiti, jotka tahtoivat pidättää heitä,