[s. 11]hälinällä ja pärinällä Viaporia kohden, niin luultiin koko kaupungin tulleen hulluksi ja hyökkäävän linnoitusta vastaan. Kaikki kanuunat käännettiin kaupunkiin päin ja koko sotaväki oli aseissa. Venäläinen laiva, jossa Mökö paitasillaan oli, laski Viaporin rantaan. Pian tuli Kiljusen muukin perhe toisella laivalla. Kyllä viaporilaiset katselivat hämmästyneinä tätä herrasväkeä, jolla ei ollut päällään muuta kuin alusvaatteet.
Ilosta huutaen syleilivät Kiljuset toisiaan. Pian saatiin viaporilaisille asia selvitetyksi, ja silloin kaikki nauroivat oikein makeasti.
Kun Kiljusilla oli niin vähän vaatteita yllään, annettiin heille lainaksi sotilaitten univormuja. Kyllä he olivat hullunkurisen näköisiä niissä pukimissa, varsinkin pojat, joilla takki laahasi maata, ja tavan takaa hekompastuivat siihen.
Kiljuset palasivat laivalla takaisin Helsinkiin. Ja oli se komeata tuloa, sillä kaikki muut laivat seurasivat heitä.
Satama oli aivan tungokseen asti täynnä kansaa, kun he astuivat maihin. Pian selvisi kansalle, mikä oli ollut tämän melun aiheena. Ja silloinpa naurettiin, ja hurraahuudoilla otettiin Kiljusen perhe vastaan rantaan tullessaan. Ja kannattikin hurrata, sillä he olivat niin merkillisen näköisiä venäläisten sotilaitten takeissa.
Kiljuset olivat aivan liikutettuja tästä vastaanotosta. He eivät koskaan olisi voineet kuvitellakaan, että pääkaupunki ottaisi heidät vastaan sellaisilla suosionosoituksilla.
Päästyään Seurahuoneelle, jossa kaikki palvelijat ovenvartijasta kyökkipiikoihin ja kengänkiillottajiin asti oli heitä vastaanottamassa, menivät he huoneeseensa pukeutumaan jälleen omiin vaatteisiinsa. Sen tehtyään he tilasivat itselleen ruokaa ja söivät suurella ruokahalulla, sillä olivathan he sinä päivänä olleet kovasti liikkeellä.
Koko päivällisen ajan seisoi kaksi palvelijaa heidän pöytänsä ääressä ja kolmas kuljetti heille ruokia. Kiljuset luulivat tätä palvelijoiden suurta määrää kohteliaisuudeksi, mutta se olikin hotellin isännän keksimä varovaisuuskeino. Hän pani Kiljusille vartijat, jotta nämät eivät voisi saada mitään odottamatonta jälleen aikaan.
Syötyään päättivät isä ja äiti mennä Korkeasaarelle näyttämään Mökölle ja Lurulle siellä olevaa eläinkokoelmaa. Kadulle tultuaan oli Helsingin poliisimestari viiden poliisin kanssa heitä odottamassa. Tämäkin oli varovaisuustoimenpide poliisilaitoksen puolelta, jotta Kiljuset eivät saisi mitään odottamatonta aikaan.
Poliisit saattoivat Kiljusen herrasväen laivarantaan, ja Kiljuset luulivat, että tämäkin oli kohteliaisuutta.
Kun herrasväki ilman mitään häiriötä oli päässyt Korkeasaarelle menevään laivaan ja se oli lähtenyt liikkeelle, sanoi poliisimestari poliiseille:
— Nyt saa Helsingin kaupunki kai olla vähän aikaa rauhassa.