Sivu:Pääskynen 6 15 06 1909/12

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu


[s. 12] Hän jäi kuitenkin rantaan katsomaan, pääseekö laiva onnellisesti Korkeasaarelle. Eihän se päässyt! Aivan keskivälillä se pysähtyi ja sieltä kuului niin kamala huuto, että kylmät väreet kävivät poliisien ruumiin läpi. Mitä oli laivalla tapahtunut?

Mökö ja Luru olivat alussa katselleet koneiden käyntiä ja sitten menneet laivan perään. Täältä he kenenkään huomaamatta kiipesivät laivan katolle. Isä ja äiti Kiljunen etsivät poikiaan, ja kun ei niitä mistään löydetty, alkoivat he huutaa.

— Ne ovat hukkuneet! huusivat he.

Kaikki laivassa olijat kauhistuivat ja alkoivat hekin huutaa. Kone pysäytettiin ja kaikki katselivat ympärilleen, eikö pinnalla näkyisi lapsia.

Tällä välin olivat poliisit tulleet toisella laivalla apuun. Kuultuaan mitä etsittiin, sanoivat he:

— Tuollahan pojat ovat laivan katolla!

Laiva pääsi jatkamaan matkaansa Korkeasaarelle ja pojat otettiin katolta alas. Poliisimestari ensin aikoi tulla miehineen vartioimaan, mutta palasikin kaupunkiin.

Korkeasaarella juoksivat pojat erilleen vanhemmistaan. Nähdessään kaikki eläimet häkeissään, tuli heidän niitä sääli, ja he päättivät ne päästää vapaiksi. He olivat tottuneet käyristetyillä nauloilla avaamaan lukkoja, nyt he etsivät nauloja, löysivätkin, ja tekivät niistä lukkojen avaajia.

Syntyipä saarella hälinää, kun kaikki pedot vähitellen tulivat häkeistään maalle. Ensin ne ajoivat vaan toisiaan takaa, mutta lopulta ihmisiäkin, jotka peloissaan eivät tienneet, minne olisivat paenneet. Ihmisiä juoksi pitkin saarta, ja karhut, pukit, hirvet, sudet, ketut ja kaikki muut eläimet niiden jäljestä. Ihmiset parkuivat ja eläimet karjuivat. Olipa se elämää! Kun ei muita pakopaikkoja ollut, ja saarella oli paljon väkeä, niin kiipesivät ihmiset puihin. Ja pian näki kaikkialla puiden oksilla istuvia itkeviä ja huutavia olentoja. Ja eläimet pitivät alhaalla hauskaa ja tanssivat saadessaan taas olla vapaudessaan. Kiljusen isä ja äiti huusivat poikiaan, ja kuuluihan heidän äänensä yli muiden huudon. Mökö ja Luru juoksivat ravintolan luo, jonka katolla isä ja äiti monen muun kanssa istuivat.

Pian levisi sana Helsinkiin tästä kauhistuksesta. Kaikki riensivät apuun ja meri oli mustanaan laivoja ja veneitä, mutta kukaan ei uskaltanut nousta maihin. Lopulta tuotiin koko palokunta suuren höyryruiskunsa kanssa. Ruiskuttamalla vettä petojen päälle saatiin ne menemään takaisin häkkeihinsä. Ihmiset uskalsivat tulla puista alas ja juoksivat rantaan, josta pääsivät laivoihin. Vihdoin olivat kaikki muut eläimet häkeissään paitsi karhut, jotka eivät uskaltaneet mennä häkkiinsä. Siellä oli Pulla. Se oli sinne paennut petoja ja haukkua rähisi nyt siellä vimmatusti, niin että karhutkin pelkäsivät. Mökö ja Luru saivat sen sieltä pois, ja silloin saatiin