[s. 13]karhutkin häkkiinsä ja Korkeasaarella oli taas rauhallista.
Kaikki ihmiset palasivat kaupunkiin ja Kiljusen herrasväki myöskin.
Päivä oli ollut niin rasittava, että he päättivät mennä varhain levolle. Heidän mielestään oli Helsinki hyvin hauska kaupunki ja ihmiset hyvin ystävällisiä, varsinkin poliisit, jotka aina seurasivat heitä. Yölläkin oli kaksi poliisia heidän ovensa takana vartioimassa, jotta he eivät pääsisi yöllä mitään odottamatonta saamaan aikaan.
Kiljuset olivat niin väsyneitä, etteivät he olisi jaksaneetkaan.
Mutta tuli aamu!
Kiljuset olivat levänneet ja olivat hyvällä tuulella ja silloin oli täysi syy pelätä, että heille tapahtuu taas jotain odottamatonta.
Ja tietysti tapahtui heti kun pojat olivat päässeet vuoteistaan ylös. He kurkistivat käytävään, poliisit olivat poissa. Nyt arvelivat he tuottaa koko hotellille suuren ilon, ja olikin se ilo hyvin merkillinen. He alkoivat juosta pitkin hotellia ja huutaa:
— Tuli on irti! Tuli on irti!
(Jatkoa.)