[s. 10]Isä ja äiti Kiljunen olivat aivan liikutettuja tästä kunnianosoituksesta. He pakkasivat tavaransa matkakirstuun ja läksivät rautatien asemalle. Kukaan ajuri ei uskaltanut lähteä viemään heitä asemalle, niin pelättiin heidän saavan jotain odottamatonta aikaan. Kiljuset siis kävelivät Seurahuoneelta asemalle. Kaikki liikkeet olivat suljetut koko kaupungissa, ja kadut olivat täynnä kansaa, sillä kaikki tahtoivat nähdä heitä. Ja Kiljuset astuivat pitkin Esplanaadinkatua, edellä kulki Pulla, sitten Mökö ja Luru, sitten isä ja äiti, ja heidän takanaan neljä poliisia kantamassa matkakirstua. Kaikkien hurratessa he astuivat eteenpäin, kääntyivät Mikonkadulle ja sieltä Rautatientorille ja sitten asemalle, jossa ylimääräinen juna heitä odotti. Oli se juhlallinen lähtö. Ja kun juna läksi liikkeelle, hurrasivat kaikki, ja sitten koko kaupunki hengitti helpoituksesta, kun Kiljusista oli päästy.
He pääsivät jokseenkin onnellisesti kotia. Asemalta saivat hevosen ajaakseen omaan taloonsa. Kotiportilla hevonen pelästyi poikien huutoa, jotka hurrasivat kotiväelle, ja kaasi koko Kiljusen herrasväen suureen rapakkoon, joka oli syntynyt yön aikaan sateesta.
Kiljuset nousivat kuraisina ylös ja menivät taloon.
Näin päättyi heidän Helsinginmatkansa.