Kiljusen herrasväen kaupunginmatka.
Kirjoitti Jalmari Finne.
(Jatkoa.)
[s. 8] Seurahuoneella on yli sata matkustajahuonetta, ja kaikista niistä juoksi ihmisiä ulos. Olipa siinä hälinää ja melua. Ja miten ne ihmiset olivat puettuja! Useimmat nousivat suorastaan sängyistään ja juoksivat portaita alas. Naiset huusivat ja miehet huusivat pelosta ja kauhusta. Ja kun huomasivat, että kaikki olikin ollut vain turhaa hälyytystä, niin silloinpa vasta he kaikki huusivatkin. Mutta nyt se oli kiukusta. Kyllä oli Seurahuoneella melua ja hälinää.
Seurahuoneen isäntä pyysi Kiljusia muuttamaan vielä samana päivänä pois, sillä heidän olonsa teki koko hotellin rauhattomaksi.
Koko Kiljusen herrasväki, Pulla siihen luettuna, läksi nyt kaupungille, tietysti poliisin vartioimana, he aikoivat etsiä itselleen asuntoa kaupungin rauhallisimmalta puolelta, Kaivopuistosta. Isä Kiljusen mielestä olivat muut saaneet rauhattomuuksia aikaan, eivätkä he. Seurahuoneen lähellä he nousivat siihen raitiotievaunuun, joka menee Kaivopuistoon päin. Vaunussa ei ollut ketään muita kuin he. Isä ja äiti menivät Pullan kanssa vaunun sisään, Mökö ja Luru vaununkuljettajan luo, vaunun etuosaan. Vaunun konduktööri meni siirtämään vaihdetta, jotta vaunu pääsisi Kaivopuiston raiteelle, sillä Kauppatorilta haaraantuu raiteita moneen suuntaan. Kun konduktööri oli siten vaunusta poissa ja kuljettaja hetkiseksi läksi hänkin torille, niin pojat tarttuivat siihen veiviin, jolla sähkö yhdistetään vaunun koneeseen. He väänsivät täyden sähkön päälle. Ja kyllä se tuntuikin heti! Vaunu oikein syöksyi eteenpäin. Sinne ne jäivät torille huutamaan sekä konduktööri että kuljettaja. Jo alkoivat