Sivu:Suomi 31 28 08 1847.pdf/4

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä sivua ei ole oikoluettu


[s. 4]kuin Bellmannikin lauluansa: ”Ack om vi hade, god’ vänner, en så”):

  Hei, jopa Ruissalon työ-kello soi!
Päivä se kirkkaasti koittaa:
Tarhasta paimen jo karjansa toi,
Torveensa sylkee ja soittaa.
Lampuri lampaillen huutelee: ”tuis”!
Piika se porsaita närjäsee: ”huis”!
Kuttuja täynnä on Härkälän ruis.
-- Olekkos kuullut jo noita?

(Iso ja kiukkuhinen miehen ääni kuuluu ulkoo): Missa helsingissä se Jussikin oleskelee, kuin ei häntä löydy puusta eikä maasta. Kuttuja ja porsaita on kartanon kaali-maa täynnä, kanoja ja kalkkunoita on kryydi-maan tehtaita kuoputtelemassa; eikä yhtäkän henkeä kotona löydy. Mutta minunkos kieleni kelpaa, jahka Mamselli kotio tulee. (Jussi hätkähtää, sanaansa lausumata, ulos ovesta kuin heitelty.)


(Jatketaan.)