Sivu:Suomi 37 09 10 1847/2

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä sivua ei ole oikoluettu


[s. 2]aina viijeksi vuueksi, kerrallaan; ja Komppania kustentaa heijän matkansak sinne — tullen, männen. Senki tähen laitettiin ennen aina viijen vuuen peästä, Pietarista, laiva sinne mänemään, joka silloin vei sinnek myötänsäk uusia virallisia, ja toi sieltä, tullessaan, entiset vanhat takaisin. Tämä laiva viipyi aina sillä reissulla pari vuotta, jonka tähen herrasmiehet, peästäksensä sieltä kuta nopeemmin sitä paremmin, tavallisesti palaisivat sieltä takaisin, Ochotskista moata myöten, jollon mänettivät ainoasti 4 kuukautta koti-tiellä, vaikka yhtenään kyyillä ajoivat. Mutta nyt äsköttäin on Kauppa-liitos, herra Etholénin kehoittamisella, männyt semmoiseen sovintoon (Herroin Kauppamiesten E. Julin & Comp. kautta) Turkulaisten kanssa, jotta nämät joka vuosi sieltä toimittaavat uuen laivan mänemään sinnek, täyvessä reilassa ja laitoksessaan, jonka 12 kuukauen uskollisesta palveluksesta, kauppakunnan asioissa, maksetaan 20,000 Ruplaa Hopeessa; ja on jo kahtena kesänä, perättäin, lähetetty; Turusta aluksia Sitkaan[1]. Sinne käypi, niin muotoin, kahella tavalla peäseminen: tahi suorastaan moata myöten, jollon luetaan, Suomesta, peälle toista kymmentä tuhatta virstoa moa-matkoa — ensinnik Ochotskiin, ja sieltä vielä 5000 virstaa vesi-matkaa — Sitkaan (tämä tie kantaa tästä suoraan itäänpäin, tätä puolta moailmata); eli peäsöö sinnek myös toistakin tietä, merta myöten, jota luetaan nuon 3600 peninkuorman eli 36,000 virstan pitkäksi, jollon purjehitaan ympäri toista puolta tätä moailmatamme (tämä tie kantaa toas tästä suoraan luotesehen; mutta koska Amerika tulisi tiellä vastukseksi, niin täytyy kierrätellä häntä etelä-puoleltaan, peästäksensä hänen taka- tahi länsi-puolellen; joka teköö suuren polven — ensinnik lue-etelään, ja sieltä siitten toas luepohjoiseen). Löyvätten tästäki, että vaikka lähetään tästä vasta hankaan, ja toinen mänisi lakkamatak itään-päin, toinen toas ehtimiseen luoteisehen, niin poikkiivat kyllä, ensimältään, pois toinen toisestaan, ja levenöövät aina enemmin ja enemmin; voan kerran kaukaisin toinen toisestaan pois-joutuineena, eli puolen moailman jo kulettuaan, niin läheneevät verkkaisillaan toas, tietämätäk, toinen toistansak, kunnekka moailman toisella puolella joutuuvat aivan yhteen — toistukseksi tämän moan pyöryyestä. Eli, toisella tavalla, jos tästä lähtäisiin itäänpäin, ensin moata myöten Sitkaan, ja sieltä purjettaisiin, vesiä myöten, aina vielä itäänpäin, niin tultaisiin takaisin tännek omillen rannoillemme; mutta varsin toista tietä, — tultaisiin luotestapäin, vaikka yhtenään itäänpäin mäntiin. Sillä meijän moailma on ympyräinen kuin kerä: rupeek voan yhäppäin mänemään, totta keännyt toisaltapäin takaisin, ja vieläpä juuri samaanki paikkaan. Jos oisi tästä yhtä pitkältä Sitkaan, mänipä näitä teitä kummin tahansak, niin silloin tammaisi Sitkalaiset käyvä melkeen vastakkain jalkojamme, niin kuin myökin oltaisiin heijän jalkavastakkaisia; niin että jos taitaisimme, kuin onkiliera,

kaivata suorastaan moatamme lävitek, niin

  1. Kesällä vuonna 1846, läksi tästä sinnek, Turussa silloin rakennettu uusi ja iso laiva, nimeltään Sitka, soatettu Kattein Conradilta. Retusoaressa (Kronstadtissa) lastattu kaikellaisilla kalliilla tavaroilla, Sitkaan kulettavina, purjehti hään 12 p. <!- 2:2 --> Marraskuuta, mainittuna vuonna, Londonista eteenpäin, ja tuli — monta tuulen-päitä ja myrskyn-säita nähtyänsä -26 Huhtikuuta, tänä vuonna, Sitkaan; enemmän puolta vuotta tiellä oltuaan. Sieltä läksi toas 23 Toukokuuta, paljon nahkavärkkiä (2,200,000 Paperi Ruplan arvosta) mukaansa otettuaan, ja 46 reissuvaisten kanssa — Ajaniin, johon se tuli 34 päiveä tiellä purjettuaan. Jos tämä laiva vielä kerran kotiimme joutuisi, niin se lienöönki ensimäinen Suomalainen alus, joka, kuljetettua Suomalaisilta merimiehiltä, on ympärin tätä moailmata purjehtinut. Heinäkuun lopulla, tänä vuonna, läksi jo toinenki uusi laiva Turun laivamalta (hvarf) Aika nimeltään, soatettu Katteini Riedelliltä, ja tietetty näiltä samoilta laivan-laittajoilta (Reddare) kulkeaksensa samoa tietä kuin Sitka männä vuonna. Ja kehutaan ei milloinkaan vielä Suomen rannoista lähteneen niin kaunis (sekä ulkoa kuin sisältäki, kaikin tavoin, hyvin toimitettu) pursi, kuin tämä Herra Jörgensenin tekemä. Hänen keralla läksi tästä 30 Suomalaista matkamiestä, joista monta työn sepittäjoitä (hantvärkkäriä) uuteen moailmaan asuaksensa. Tästä heijän erosta meistä, ja heijän monesta muissa moan-ilmoissa vielä heillen tietämättömistä vastuksista ja myötymisestä, piti Majisteri Malmström heillen, laivassa, kauniin lähtö-saarnan; jonka perästä laiva pois-purjetessaan, tykkien paukkauksilla ja monen onnen toivotuksella, hiljan näkymättömäksi pois-vaipui usman ja sumun peitoksessa. Syyskuun 31 päivänä tuli Londoniin, voan siittempänä ei ouk sana vielä tännek ennättänyt hänen matkoistaan.