[s. 16] ympyrä, jonka ulkopuolella ei yhtäkään lentotähteä näkynyt. Tämä on täysi todistus siihen, mitä jo ennen muista syistä sanoimme, ettei lentotähdet ole maasta kotosin, waan tulewat ulkoa maailman awaruudesta maan ilmapiiriin. Samanlainen äärettömän monien lentotähtien näkyminen tapahtui myös yöllä 13 ja 14 p. wälillä marraskuuta w. 1834. Tälläkin kerralla nähtiin kaikki lähtewän Jalopeuran tähdistöstä. Myös seuraawina wuosina owat yöt 13 ja 14 päiwän wälillä marraskuuta olleet lentotähdistä rikkaat. On myös toinen aika, yö 10 ja 11 päiwän wälillä elokuuta, jona wuosittain nähdään koommalta lentotähtiä.
Tämä lentotähtien merkillinen näkyminen määrätyillä ajoilla on täydellinen todistus siihen päätökseen, että ne owat ulkoa maailman awaruudesta kotosin, joka nyt kaikiltakin tähtien tutkioilta on todeksi otettu. Siis on päättäminen, paitsi planetaita, kuita ja pyrstötähtiä, wielä miljonittain löytywän muita pienempiä maailman awaruudessa kulkewia kappaleita, jotka kiertelewät auringon ympäri ja tulewat meille näkywiksi ainoastaan joutuissansa meidän ilmapiiriimme sisälle. Enin osa näistä tähdistä jättää jälleensä maan ilmapiirin ja päästyänsä sen läpitse pitkittäwät ratansa auringon ympäri. Waikka nämät pienet kappaleet luultawasti owat hajoitetut koko maailman awaruuteen, on kuitenki muutamia kohtia, joissa niitä kulkee koommalta, joihin kuuluwat myös ne paikat, joiden läpitse maa kulkee 10 päiwänä elokuuta ja 12 päiwänä marraskuuta. Mutta eiwät ne tälläkään kohdalla kulje tasan, waan owat jaetut laumoihin, kukin pitäwä miljoonittain näitä tähtilöitä. Olbers on päättänyt niiden kulun olewan 5 eli 6 wuotisen, josta seuraisi että maa kyllä joka wuosi nimitettyinä aikoina kohtaa niitä koommalta kun muilla wuoden ajoilla, mutta että muutamat wuodet, niinkuin 1799 ja 1833, owat merkilliset siitä että maa silloin kohtaa heitä äärettömän paljon.
Tämä on mitä ihmisjärki on taitanut käsittää tulipalloista ja lentotähdistä.
