Sotavakuutuslaki

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laki I[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 208/1939.


Sotavakuutuslaki.
Annettu Helsingissä 6 päivänä heinäkuuta 1939.


Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §.

Euroopassa syntyneen sodan tai sodanvaaran aikana taikka sellaisesta sodasta johtuneissa poikkeuksellisissa oloissa voi valtio myöntää kotimaisten vakuutusyhtiöiden antamien kuljetusvakuutusten ja työntekijäin tapaturmavakuutusten jälleenvakuutuksia.

2 §.

Valtion 1 §:ssä mainittua vakuutustoimintaa hoitaa valtion sotavakuutuslautakunta.

Sotavakuutuslautakunta voi ennen vakuutustoiminnan aloittamista tehdä sitä koskevia ennakkosopimuksia ja ryhtyä muihinkin vakuutuksen valmistelua tarkoittaviin toimenpiteisiin.

3 §.

Valtion sotavakuutuslautakunta voi vakuutussopimuslain estämättä määrätä, millä ehdoilla vakuutus, jolle valtio myöntää jälleenvakuutuksen, on tehtävä.

Vakuutusmaksut 1 momentissa mainituista vakuutuksista ovat ulosottokelpoiset ilman tuomiota tai päätöstä.

4 §.

Tarkemmat määräykset tämän lain toimeenpanosta annetaan asetuksella.


Helsingissä 6 päivänä heinäkuuta 1939.

Tasavallan Presidentin estyneenä ollessa:
Pääministeri A. K. CAJANDER.


Sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm.

Asetus I[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 209/1939.


Asetus sotavakuutuslain toimeenpanosta.
Annettu Helsingissä 6 päivänä heinäkuuta 1939.


Sosiaaliministerin esittelystä säädetään 7 [pitää olla 6] päivänä heinäkuuta 1939 annetun sotavakuutuslain 4 §:n nojalla:

1 §.

Valtion sotavakuutuslautakunnassa on kaksi jaostoa, toinen kuljetusvakuutusten, toinen työntekijäin tapaturmavakuutusten jälleenvakuutusta varten.

Sotavakuutuslautakunnan kuljetusvakuutusjaostoon kuuluu vähintään viisi ja enintään seitsemän sekä tapaturmavakuutusjaostoon vähintään kolme ja enintään viisi jäsentä.

Sotavakuutuslautakunnan jäsenet, heistä yhden puheenjohtajaksi ja yhden varapuheenjohtajaksi, sekä heidän palkkionsa määrää valtioneuvosto.

2 §.

Valtion sotavakuutuslautakunnalle kuuluvat asiat käsitellään jaostoissa, jollei lautakunta joistakin asioista toisin päätä.

Sotavakuutuslautakunnan kuljetusvakuutusjaoston puheenjohtajana on lautakunnan puheenjohtaja ja sen tapaturmavakuutusjaoston puheenjohtajana lautakunnan varapuheenjohtaja. Jaoston varapuheenjohtajan valitsee jaosto itse keskuudestaan.

Sotavakuutuslautakunnan päätökseksi tulee se mielipide, jota useimmat läsnä olevista kannattavat. Äänten mennessä tasan tulee puheenjohtajan kannattama mielipide päätökseksi.

Päätöksen tekemiseen kuljetusvakuutusjaostossa vaaditaan, että vähintään kolme jäsentä on yhtä mieltä, ja tapaturmavakuutusjaostossa, että yksimielisiä jäseniä on vähintään kaksi.

3 §.

Sotavakuutuslautakunnan asiana on, sen mukaan kuin tarve vaatii, vahvistaa itselleen työjärjestys, palkata sihteeri ja muu henkilökunta sekä hankkia huoneisto ja toimistovälineet.

4 §.

Sotavakuutuslautakunnan tilit on valtioneuvoston määräämien tilintarkastajien tarkastettava.

Tilintarkastajain lausunto on liitettävä 5 §:ssä mainittuun kertomukseen.

5 §.

Sotavakuutuslautakunnan on vuosittain viimeistään maaliskuun kuluessa annettava valtioneuvostolle kertomus toiminnastaan edellisenä kalenterivuonna sekä tilinpäätös.

6 §.

Sotavakuutuslain 1 §:ssä mainitun valtion vakuutustoiminnan yleiset perusteet määrää valtioneuvosto.


Helsingissä 6 päivänä heinäkuuta 1939.

Tasavallan Presidentin estyneenä ollessa:
Pääministeri A. K. CAJANDER.


Sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm.

Laki II[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 365/1939.


Sotavakuutuslaki.
Annettu Helsingissä 24 päivänä lokakuuta 1939.


Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §.

Sodan tai sodanvaaran aikana taikka sodasta johtuneissa poikkeuksellisissa oloissa voi valtio myöntää kotimaisten vakuutusyhtiöiden antamien vakuutusten jälleenvakuutuksia.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun valtion vakuutusliikkeen alan ja yleiset perusteet määrää valtioneuvosto.

2 §.

Valtion vakuutusliikettä hoitaa valtion sotavakuutuslautakunta.

Sotavakuutuslautakunta voi vakuutussopimuslain estämättä määrätä sen vakuutuksen ehdot, jolle valtio myöntää jälleenvakuutuksen.

Vakuutusmaksut 2 momentissa tarkoitetuista vakuutuksista ovat ulosottokelpoiset ilman tuomiota tai päätöstä.

3 §.

Valtion vakuutusliikkeestä kertyvät vakuutusmaksut ja muut tulot on varattava jälleenvakuutussopimusten mukaisten vahingonkorvausten ja muiden vakuutusliikkeestä aiheutuvien menojen maksamiseen. Mahdollinen vuosiylijäämä on niin ikään varattava valtion vakuutusliikkeen tarpeisiin, jollei valtioneuvosto, erityisestä syystä, toisin määrää.

4 §.

Valtion vakuutusliikkeen ja 3 §:ssä mainittujen varojen hoitoa valvovat valtioneuvoston määräämät tilintarkastajat.

5 §.

Tarkemmat määräykset tämän lain toimeenpanosta annetaan asetuksella.

6 §.

Tämä laki kumoaa 6 päivänä heinäkuuta 1939 annetun sotavakuutuslain.


Helsingissä 24 päivänä lokakuuta 1939.

Tasavallan Presidentti
KYÖSTI KALLIO.


Sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm.

Asetus II[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 398/1939.


Asetus sotavakuutuslain toimeenpanosta.
Annettu Helsingissä 10 päivänä marraskuuta 1939.


Sosiaaliministerin esittelystä määrätään 24 päivänä lokakuuta 1939 annetun sotavakuutuslain 5 §:n nojalla:

1 §.

Valtion sotavakuutuslautakunnassa on osasto kutakin sotavakuutuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua valtion vakuutusliikkeen alaa varten.

Sotavakuutuslautakunnan päätökset tehdään osastossa.

Asia on kuitenkin käsiteltävä yhteisistunnossa, jos se koskee koko lautakuntaa tai useamman kuin yhden osaston toimintaa taikka jos osasto niin päättää.

2 §.

Valtioneuvosto määrää sotavakuutuslautakunnan jäsenet, heistä yhden puheenjohtajaksi ja yhden varapuheenjohtajaksi, sekä mihin osastoon kukin kuuluu.

Osastossa on vähintään neljä ja enintään seitsemän jäsentä.

Lautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat kumpikin osastonsa puheenjohtajana. Muiden osastojen puheenjohtajat määrää valtioneuvosto erikseen. Osaston varapuheenjohtajan valitsee osasto itse.

Lautakunnan puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajalla on oikeus ottaa osaa asioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen sellaisessakin osastossa, jonka jäseniä he eivät ole.

3 §.

Sotavakuutuslautakunnan päätökseksi tulee se mielipide, jota useimmat läsnä olevista kannattavat. Äänten mennessä tasan tulee puheenjohtajan kannattama mielipide päätökseksi.

Päätöksen tekemiseen osastossa vaaditaan, että vähintään kolme jäsentä on päätöksestä yhtä mieltä, ja yhteisistunnossa, että yksimielisiä jäseniä on vähintään viisi.

4 §.

Sotavakuutuslautakunnan ja sen osastojen kokouksista jäsenille suoritettavat palkkiot määrää valtioneuvosto.

5 §.

Sotavakuutuslautakunnan asiana on, tarpeen mukaan, valita vakuutusliikkeen johtajat, lautakunnan sihteerit ja asiantuntijat, lautakunnan toimiston esimies ja muu henkilökunta sekä määrätä heidän palkkionsa.

6 §.

Sotavakuutuslain 3 §:ssä tarkoitetuista vakuutusliikkeen tuloista ja menoista sekä mahdollisesta ylijäämästä on pidettävä kirjaa kussakin osastossa hoidetun liikkeen osalta erikseen.

7 §.

Tilit ja tilinpäätös on toimitettava tilintarkastajien nähtäväksi viimeistään kolmen kuukauden kuluessa kalenterivuoden päättymisestä.

Tilintarkastajien on annettava tarkastuksesta lausunto kuukauden kuluessa siitä, kun tilit on heidän tarkastettavakseen toimitettu.

8 §.

Sotavakuutuslautakunnan on vuosittain viimeistään huhtikuun kuluessa annettava valtioneuvostolle kertomus toiminnastaan edellisenä kalenterivuonna sekä tilinpäätös. Kertomukseen on liitettävä 7 §:n 2 momentissa mainittu lausunto.


Helsingissä 10 päivänä marraskuuta 1939.

Tasavallan Presidentti
KYÖSTI KALLIO.


Sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm.

Asetuksen II muutos[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 217/1942.


Asetus sotavakuutuslain toimeenpanosta annetun asetuksen muuttamisesta.
Annettu Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 1942.


Sosiaaliministerin esittelystä muutetaan sotavakuutuslain toimeenpanosta 10 päivänä marraskuuta 1939 annetun asetuksen 7 ja 8 § näin kuuluviksi:

7 §.

Tilit ja tilinpäätös on toimitettava tilintarkastajien tarkastettavaksi viimeistään neljän kuukauden kuluessa kalenterivuoden päättymisestä.

Tilintarkastajien on annettava tarkastuksesta lausunto kuukauden kuluessa siitä, kuin tilit on heidän tarkastettavakseen toimitettu.

8 §.

Sotavakuutuslautakunnan on vuosittain viimeistään toukokuussa annettava valtioneuvostolle kertomus toiminnastaan edellisenä kalenterivuonna sekä tilinpäätös. Kertomukseen on liitettävä 7 §:n 2 momentissa mainittu lausunto.


Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 1942.

Tasavallan Presidentti
RISTO RYTI.


Sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm.

Valtioneuvoston päätös I[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 399/1939.


Valtioneuvoston päätös
valtion vakuutusliikkeen alasta ja yleisistä perusteista.
Annettu Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 1939.


Valtioneuvosto on 24 päivänä lokakuuta 1939 annetun sotavakuutuslain 1 §:n 2 momentin nojalla sosiaaliministeriön esittelystä päättänyt:

1 §.

Valtio voi antaa jälleenvakuutuksia:
1) kuljetusvakuutuksille;
2) meripalveluksessa olevien henkilöiden tapaturmavakuutuksesta sodan aikana annetun asetuksen mukaisille vakuutuksille; sekä
3) työntekijäin tapaturmavakuutuslaissa säädetyille vakuutuksille.

2 §.

Edellä 1 §:n 1 kohdassa mainittujen vakuutusten jälleenvakuutuksessa on otettava huomioon:
1) että jälleenvakuutus voidaan antaa ainoastaan suomalaista etuutta koskevalle vakuutukselle;
2) että valtion vakuutusliikkeellä on tuettava maalle tärkeää kuljetusta;
3) että valtion vakuutusliikettä on hoidettava, jolleivät tärkeät syyt muuta vaadi ja sikäli kuin se tämän vakuutusliikkeen luonteeseen nähden on mahdollista, liikkeen kannatavaisuutta silmällä pitäen; sekä
4) että valtion jälleenvakuutussopimuksiin perustuvaa vastuuta ei ole tehtävä suuremmaksi kuin on välttämätöntä.

Suomalaisella etuudella tarkoitetaan tässä pykälässä:
1) suomalaista alusta, joka on kotimaan liikenteessä tai koti- ja ulkomaan välisessä liikenteessä taikka sellaisessa ulkomaan satamien välisessä liikenteessä, jota voidaan pitää merkityksellisenä maan ulkomaankaupan tai merenkulun ylläpitämiselle;
2) 1 kohdassa tarkoitettuun alukseen liittyvää etuutta, kuten etuutta aluksen liikenteessä pysymisestä, rahtia ja vastuuta miehistön omaisuudesta sekä sitä etuutta, että saaminen, josta alus on panttina, ei jää vakuudetta;
3) suomalaista valmistetta olevaa vientitavaraa, myyntiehdoista riippumatta, ja maassa käytettäväksi tarkoitettua tuontitavaraa sekä tavaraa kotimaisessa liikenteessä; sekä
4) 3 kohdassa tarkoitettuun tavaraan liittyvää etuutta.

Suomalaiseksi etuudeksi voidaan katsoa myös ulkomaalainen alus ja siihen liittyvä etuus, sikäli kuin alus suorittaa maalle tärkeää tavaran kuljetusta.

3 §.

Niitten vakuutusten jälleenvakuutuksessa, jotka mainitaan 1 §:n 2 kohdassa, on vastaavasti noudatettava, mitä 2 §:n 1 momentin 1, 3 ja 4 kohdassa on sanottu.

Suomalaisella etuudella tarkoitetaan tässä pykälässä suomalaisessa aluksessa palvelevan henkilön etuutta.

4 §.

Edellä 1 §:n 3 kohdassa mainittujen vakuutusten jälleenvakuutuksessa on huolehdittava ennen muuta siitä, että työntekijäin ja heidän omaistensa oikeus korvauksen saantiin turvataan sodankin aikana.

5 §.

Asiasta, jonka valtion sotavakuutuslautakunta katsoo 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuksi tärkeäksi syyksi, on lautakunnan viipymättä tehtävä ilmoitus valtioneuvostolle.

6 §.

Jälleenvakuutussopimuksessa saadaan valtion maksettavaksi panna ainoastaan Suomen markan määräisiä suorituksia.


Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 1939.

Sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm.


Vakuutusylitarkastaja J. E. Mäntylä.

Valtioneuvoston päätös II[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 270/1943.


Valtioneuvoston päätös
valtion vakuutusliikkeen alasta ja yleisistä perusteista.
Annettu Helsingissä 23 päivänä maaliskuuta 1943.


Valtioneuvosto on 24 päivänä lokakuuta 1939 annetun sotavakuutuslain 1 §:n 2 momentin nojalla sosiaaliministeriön esittelystä päättänyt:

1 §.

Valtio voi antaa jälleenvakuutuksia vahinkovakuutuksille ja tapaturmavakuutuksille sen mukaan kuin valtion sotavakuutuslautakunta jälleenvakuutustarpeen tyydyttämistä silmällä pitäen siitä päättää.

Valtion vakuutusliikkeessä on noudatettava, jolleivät tärkeät syyt muuta vaadi ja mikäli se liikkeen laatuun nähden on tarkoituksenmukaista ja mahdollista, asianomaisen vakuutusalan liiketapaa ja liikkeen kannattavuuden periaatetta.

2 §.

Jälleenvakuutus saadaan antaa ainoastaan vakuutukselle, jonka tarkoituksena on turvata maalle hyödylliseen toimintaan liittyvää suomalaista etuutta.

Vahinkovakuutuksessa tarkoitetaan 1 momentissa mainitun laatuisella etuudella etuutta, joka koskee Suomessa olevaa tai Suomen kannalta hyödyllisessä liikenteessä käytettyä suomalaista kauppa-alusta, Suomessa olevaan alukseen sijoitettua tai maitse tai vesitse kuljetettavaa, valtakunnan alueella tai sen ulkopuolella olevalla sotilashallintoalueella käytettäväksi tarkoitettua tavaraa sekä suomalaista vientitavaraa, niin myös sellaista muutakin vakuutusesinettä, jonka vakuutukselle erityisestä syystä on tarkoituksenmukaista antaa jälleenvakuutus. Suomalaisena etuutena voidaan pitää myös muu kuin suomalainen alus, kun siinä kuljetetaan Suomelle tärkeää tavaraa.

Tapaturmavakuutuksessa 1 momentissa mainitun laatuisella etuudella tarkoitetaan suomalaisessa aluksessa taikka työntekijänä tai yrittäjänä valtakunnan alueella tai sen ulkopuolella sijaitsevalla sotilashallintoalueella olevan henkilön etuutta.

3 §.

Milloin jälleenvakuutus 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tärkeästä syystä annetaan liikkeen kannattavuudesta riippumatta, valtion sotavakuutuslautakunnan on viipymättä tehtävä siitä ilmoitus valtioneuvostolle.

4 §.

Jälleenvakuutussopimuksessa saadaan valtion maksettavaksi panna ainoastaan Suomen rahan määräisiä suorituksia.

5 §.

Tällä päätöksellä kumotaan 11 päivänä marraskuuta 1939 annettu valtioneuvoston päätös valtion vakuutusliikkeen alasta ja yleisistä perusteista.


Helsingissä 23 päivänä maaliskuuta 1943.

Sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm.


Vakuutusylitarkastaja J. E. Mäntylä.

Katso myös[muokkaa]