Siirry sisältöön

Suomen Senaatin päätös sisältävä lähempiä määräyksiä 29 päivänä toukokuuta 1917 annetun armahduskirjan täytäntöönpanosta

Wikiaineistosta

Suomen asetuskokoelma 26.11.1918/162.


Suomen Senaatin päätös
sisältävä lähempiä määräyksiä 29 päivänä toukokuuta 1917
annetun armahduskirjan täytäntöönpanosta.
Annettu Helsingissä, 26 päivänä marraskuuta 1918.
_______________


  Suomen Senaatti on, 29 päivänä toukokuuta 1917 annetun armahduskirjan nojalla, yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi lainkäytösä, Oikeustoimituskunnan esittelyssä antanut mainitun armahduskirjan täytäntöönpanosta seuraavat lähemmät määräykset:

1 §.

Jos syytetty henkilö useammasta rikoksesta, jotka kaikki ovat tehdyt ennen maaliskuun 20 päivää 1917, on katsottava ansainneen eri rangaistukset, ovat nämä ensin yhdistettävät ja armahduskirjan määräykset sitten yhdistettyyn rangaistukseen sovellutettavat.

2 §.

Jos syytetty on katsottava ansainneen eri rangaistukset rikoksista, joista toiset on tehty ennen 20 päivää maaliskuuta 1917, toiset mainittuna päivänä tahi sen jälkeen, ovat ensinmainituista rikoksista tuomitut rangaistukset ensin yhdistettävät ja tähän yhdistettyyn rangaistukseen nähden meneteltävä niinkuin ylempänä 1 §:ssä on mainittu; ellei tällöin koko rangaistus sisälly armahdukseen, on ylijäämä lain mukaan yhdistettävä niihin rangaistuksiin, jotka syytetty on ansainnut maaliskuun 20 päivänä 1917 tahi sen jälkeen tekemistään rikoksista.

3 §.

Jos syytetty vapausrangaistuksen ohella on tuomittu menettämään kansalaisluottamuksen tahi olemaan todistajaksi kelpaamaton ja vapausrangaistus kokonaan armahdetaan, tulee armahduksen käsittää myöskin mainitut seuraamukset.

4 §.

Jos syytetty tuomitaan rangaistukseen luvattomasta väkijuomain myymisestä, mutta tämä rangaistus kokonaan armahdetaan, tulee armahduksen käsittää myös rikoksesta kunnalle tuomittu maksu.

5 §.

Tuomittu uhkasakko teosta tahi laiminlyönnistä, joka on tapahtunut ennen maaliskuun 20 päivää 1917, armahdetaan, jos tuomio perustuu yleiseen käskyyn tai kieltoon, vaan ei jos käsky tahi kielto on annettu yksityistä tapausta varten.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.


Helsingissä, 26 päivänä marraskuuta 1918.


Oikeustoimituskunnan Päällikkö,
Senaattori Onni Talas.


O. J. Laurila.