Suomen ja ruotsin kielen käyttö hallinnossa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Keisarillisen Majesteetin Armollinen kirje
Turun Hovioikeudelle, sisältävä tarkempia määräyksiä Suomen ja Ruotsin kielten käyttämisestä asioita virkakunnissa käsiteltäissä ja virallisessa kirjeenvaihdossa.

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 4.4.1887/6.

Annettu Helsingissä, 4 p:nä Huhtikuuta 1887.

ALEKSANDER Kolmas y. m., y. m., y. m. Sittenkuin Me armollisella käskykirjeellä 6/18 p:ltä Maaliskuuta 1886 olemme sallineet kaikkien Suomenmaan hallitus- ja virkakuntain sekä viranomaisten käyttää asiain käsittelemisessä ja virallisessa kirjeenvaihdossa sekä Suomen että Ruotsin kieltä, on Suomen Senaatti, Meidän sen ohessa antamamme armollisen määräyksen mukaisesti, yksin neuvoin Kenraalikuvernöörin kanssa tehnyt ja alamaisen kirjeen ohella 10 p:ltä Toukokuuta viime vuonna Meille lähettänyt ehdotuksen tarkempiin asiasta tarvittaviin määräyksiin.

Tätä asiaa alamaisuudessa esiteltäissä olemme Me hyväksi nähneet lisäykseksi siihen, mitä tätä ennen molempien kotimaisten kielten käyttämisestä on säädetty, armossa määrätä:

1:ksi) että kaikkien paikallisten, alempien virkakuntain ja virkamiesten pitää suorittaa sekä virallinen kirjanpitonsa että muut toimituskirjansa, jotka eivät ole aiotut yksityisille asiallisille annettaviksi, kuin myös muille virkakunnille ja virkamiehille menevät virkakirjeensä sillä kielellä, Suomen tahi Ruotsin, jolla pöytäkirjat kunnallisissa keskusteluissa tehdään. Jos virkakunnan tahi virkamiehen virkatoimi käsittää useampia kuntia, joilla on eri keskustelukieli, olkoon, elleivät vastamainitut kirjoitukset koske erityistä kuntaa, virkakunnan tahi virkamiehen asiana itse päättää, kumpaako kieltä pitää kussakin tapauksessa käyttää;

2:ksi) että muut ylemmät virka- ja palvelusmiehet sekä viranomaiset, hallitus- ja virkakunnat saavat edellämainitussa suhteessa itse määrätä toisen tahi toisen kielen käyttämisestä; että tämän valitseminen on oleva, niissä virkakunnissa, joissa päälliköllä yksinään on päätösvalta, hänen vallassaan sekä kollegisissa virastoissa kollegin asiana, siinä järjestyksessä, joka yleensä on voimassa päätöksen tekemiselle kussakin laitoksessa; sekä että keskusteluissa kollegisen viraston jäsen käyttäköön sitä kotimaista kieltä, jota hän soveliaimmaksi katsoo;

3:ksi) että virkadiaareissa kumpaakin kieltä on käytettävä siten, että kussakin erityisessä asiassa kirjelmän tahi hakemuskirjan kieli määrää, millä kielellä muistiinpanot diaareihin ovat tehtävät;

4:ksi) että mitä ylempänä on sanottu virkakirjeitten ja diaarien kielestä myöskin on tuomio-istuimissa noudatettava; ja

5:ksi) että, jos toisen tahi toisen kielen käyttäminen tässä ylempänä olevien säännösten mukaan jossakin erityisessä tapauksessa käypi vaikeaksi, taikka epäilystä syntyy näitten säännösten oikeasta käyttämisestä, taikka myöskin viivytystä tahi muita haittoja niitten johdosta ilmaantuu asiain käsittelemisessä, Senaatin asiana on sellaisissa tapauksissa yksin neuvoin Kenraalikuvernöörin kanssa ryhtyä niihin toimiin tahi antaa niitä likempiä määräyksiä, joita molempien kotimaisten kielten yhdenvertaisuuteen katsoen asianhaarat saattavat vaatia.

Yhteydessä tämän kanssa olemme Me myöskin suvainneet armossa ilmoittaa, että mitä ylempänä olevalla tavalla on määrätty ei tuota mitään muutosta siihen, mitä Venäjän kielen käyttämisen suhteen virkakirjeissä tähän asti on noudatettu.

Mitä Me näin olemme armollisimmasti päättäneet, ilmoitetaan täten armossa Teille tiedoksi ja noudatettavaksi sekä asianomaisille käskettäväksi. Helsingissä, 4 p:nä Huhtikuuta 1887.

Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja hänen Korkeassa Nimessään, Suomeen asetettu Senaattinsa:

J. PH. PALMÉN.
H. MOLANDER.
VICTOR WASASTJERNA.
EMIL FORSMAN.
AUGUST NYBERGH.
K. F. IGNATIUS.
S. W. von TROIL.
W. v. DAEHN.
A. BRUNOU.
SUNE BJÖRKSTÉN.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
J. G. SOHLMAN.
CHR. OKER-BLOM.
OSCAR NORRMÉN.
W. ZILLIACUS.
CH. EM. af FROSTERUS.
G. W. RÅBERGH.
N. K. HORNBORG.
Theod. Bergelund.

Samana päivänä on armolliset kirjeet tästä asiasta lähetetty muille Hovioikeuksille sekä Yli-sotaoikeudelle, Suomen sotaväen Päällikölle, kaikille Kuvernööreille, Yliopistolle, Tuomiokapituleille ynnä muille virkakunnille ja viranomaisille.