Totisen kääntymisen harjoitus/Kappale 13

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
2. Totisen katumuksen ja parannuksen omaisuksia ja hedelmiä 3. Tulkaamme nyt siihen yhteisen asian haaraan, joka on ajasta, jona meidän meitämme kääntämän pitää.
Totisen kääntymisen harjoitus
Kirjoittanut Arthur Dent
4. Kehoittavaisia syitä, joidenka pitää herättämän meitä katumukseen ja parannukseen


Pyhä Henki osottaa meille sen nykyisen ajan, koska hän neuvoo meitä alkamaan katumustamme, Joelin 2: 12. "Niin sanoo nyt Herra, kääntäkäät teitänne kaikesta sydämestänne minun tyköni, paastolla, itkulla ja murheella." Niin myös Hebr. 3: 13. "neuvokaat teitänne koskenänne jokapäivä, niin kauvan kuin tänäpänä sanotaan, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuis:" ja jällensä samassa luvussa v. 15: "tänäpänä, jos te kuuletta hänen äänensä niin äjkäät paaduttako sydämitänne, niinkuin haikeudessa tapahiui." Niin että se nyt, nyt on, meidän kääntymisen aika.

Nyt, sanon minä, koska hän huutaa; nyt, koska hän puhuu; nyt, koska hän kolkuttaa. Sentähden kuulkaamme nyt, ostakaamme tämä päivä, nyt, jotka olemme niin monta päivää hukanneet ja turhaan mennä antaneet. Me joita niin kauvan olemme paaduttaneet shdämemme; jotka olemme niin monta hyvää työtä jättäneet tekemättä. Ottakaamme nyt tästä päivästä vaari, ja siitä samasta tehkäämme kääntymisemme päivä. Ellemme tähän asti jonkun saarnan kautta ole tainneet tulla liikutetuksi ja pehmitetyksi, niin antakaamme sen kuitenkin kerran Jesuksen nimeen tapahtua, ja sen tosin tänä päivänä. Sanokaamme siis: tämän päivän pitää oleman minun kääntymiseni päivän. En tahdo minä sitä pidemmälle ylös lykätä; vaan nyt tahdon minä itseni kääntää Jumalani tykö, ja ylön antaa kaikki pahat tieni, ja myös omat petolliset luuloni: minä tahdon nyt elämäni kokonaansa muuttaa, ja alkaa uuden elämän; minä tahdon iloita Jumalan sanasta ja siitä oppia, kuinka minä kaikissa töissäni itseni käyttämän ja laittaman pitää. Minä en ainoastansa itsiäni tahdo siihen taivuttaa; mutta myös koko huoneeni, vaimoni, lapseni ja perheeni siihen samaan yksivakaisesti pitää.

Minä rukoilen teitä, rakkaat veljet! antakaat tämän olla teidän sydämenne yksivakaisen ajatuksen, parannuksestanne ilman vilppiä, ulkokullaisuutta ja pidempätä ajan viivytystä. Alkäät olko Epicurein [Epicurean] [] ja suruttomain ihmisten kaltaiset, jotka sanovat: nuoruus tahtoo olla iloinen! nuoruus tahtoo pitää ajan kulunsea! Minkätähden meidän pitää itsiämme niin pyhänä pitämän, koska me nuoret olemme? Kuinka se taitais tapahtua? yksi hetki ainoastansa tarvitaan parannukseen, ennen kuin kuoleman ahdistus meitä käsittää; emmepä me nuoremmaksi tule kuin me nyt olemme, me tahdomme kääntää meitämme vanhaksi tultuamme.

Niinkuin heillä, vaivaisilla ja viheliäisillä sieluilla olis sekä elämä ja kääntyisen armo kädessänsä, ja heidän voimassansa ja vallassansa, taitaa itsiänsä kääntää, koska he tahtovat. Ei! ei! senkaltaisten suruttomain, hekumallisten ja ylön annettuin ihmisien, pitää ylpeydensä ja suruttomuudensa syntinsä kyllä karvaasti maksaman: sillä peljättävä on, että Jumala ylönantaa heidän uppiniskaiseen ja katumattomaan mieleen, sentähden, että he ovat niin tyhmänrohkiat, parannuksensa aikaa niin kauvas ylös lykkäämään, sen päälle että he sillä välillä synneissänsä ja hekumassansa mahtaisit iloita ja itsiänsä huvtella. O siis, rakkaat veljet! älkäämme lykätkö kääntymistämme yhdestä päivästä toiseen, Syr. 3: 6, vaan etsikäämme Herra, koska me hänen löytää taidamme, ja rukoilkaamme häntä, koska hän läsnä on," Es. 55: 6. Käyttäkäämme se aika kuin vielä käsillä on totiseksi katumukseksi ja parannukseksi; sillä ei aika ketään odota. Tietkäämme että meidän etsikomme aika on läsnä. Meidän autuaaksi tekiämme Christus itki Jerusalemin asujain ylitse, "ettei he tunteneet eisikko aikaansa, Luc. 19: 41, 44, hän nuhteli Judalaisia,että he tiesit "tuomita taivaan muodon; mutta ei aikain merkkejä," Matth. 16: 3. Ja totisesti, totisesti me syöksemme itsemme vihdoin kadotukseen ja kuolemaan; ellemme vaaria ota armon ja laupiuden päivästä, jona "Jumala kokottaa meille kätensä, ja viisaus antaa äänensä kaduilla kuulla," Sananlask. Kirj. 1: 20. Sentähden, niin kauvan kuin meillä "valkeus on, niin vaeltakaamme kuin valkeuden lapset Joh. 12: 35, 36. Pimiä yö tulee kerran, jona ei kenkään mitään taida toimittaa: myöhäksi tahtoo tulla tämän elämän perästä huutaa armoa; koska armon portti suljetaan, silloin katumus ja parannus tulee peräti sopimattomalla ajalla.

O rakkahimmat ja kallisti ostetut Christityt! ajaielkaamme niitä viittä tyhmää neitsyttä, jotka, koska he olit armon ajan ohitse käydä antaneet, löysit he taivaan portin edestänsä suljetuksi. Matth. 25: 11; ajatelkaamme myös "rikkaan miehen" surkiata ja hirmuista esimerkkiä, joka, koska hän makais helvetintulessa, väänteli ja käänteli itsiänsä ja hartahasti himoitsi edes pienintäkin vesipisarata virvoiutseksensa, joka kuitenkin häneltä kielttiin, ettei hän armon ajasta ollut vaaria ottanut Luc. 16: 24.

On siis tuhatta kertaa parempi nyt kuin tästälähin lakata synnistä, niiden ylitse itkeä ja kääntää itsensä.

Woi sitä surkeutta, koska se aivan hiljaiseksi joutuu! paljo parempi on meille nyt suurimmalla vireydellä sen päälle työtä tehdä, että me mahtaisimme synnin hyljätä, ja meidän sydämemme mahtais nyt synnin katumukselta muserretuksi tulla, kuin ijankaikkisesti kadotetuksi tulla, ja helvetin pohjassa huutaa, valittaa ja parkua. Wiis. Kirj. 5: 7, 8, 9, 10. "Me olemme kaikki käyneet vääriä ja vahingollisia teitä: ja olemme vaeltaneet harhoja teitä; mutta Herran teitä emme ole tietäneet. Mitä auttaa meitä nyt meidän koreudemme? Mitä hödyttää meitä rikkaus ja ylpeys? kaikki ovat menneet ohitse niinkuin varjo, ja niinkuin sanan saattaja, joka juosten menee: me olemme itsemme asettaneet Jumalan lapsia vastaan: me pidimme ne pilkkana ja nauruna. Me hullut pidimme heidän elämänsä tyhmänä, ja heidän loppunsa häpiänä; Mutta katso! kuinka on hän nyt luettu Jumalan lasten sekaan, ja hänen perintönsä pyhäin sekaan." Tuntekaamme siis kutsumisemme aikaa! Älkäämme vähinnäkän olko ymmärtämättömämmät ja pahemmat taivaan lintuja. "Haikara taivaan alla tietää aikansa, mettinen, kurki ja pääskyinen huomaitsevat aikansa, koska heidän pitää tuleman jällen: vaan ei minun kansani." Jer. 8: v. 7. Peltomies vartijoitsee soveliasta aikaansa: laiva-mies ottaa vaarin ilmasta, koska vesi alenee ja paisuu. Sentähden ottakaamme ajasta vaari, ja kääntäkäämme itsiämme Jumalan tykö sillä hetkellä, kuin vielä sanotaan: tänäpänä. Johon Jumala Christuksen tähden meille armonsa lainatkoon!