Totisen kääntymisen harjoitus/Kappale 14

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
3. Ajasta, jona meidän meitämme kääntämän pitää 4. Kehoittavaisia syitä, joidenka pitää herättämän meitä katumukseen ja parannukseen
Totisen kääntymisen harjoitus
Kirjoittanut Arthur Dent
5. Asioita jotka seisoivat vastaan, ja estävät meitä kääntymisessämme


Siirtykäämme nyt siihen neljänteen kappaleesen, tutkistelemaan niitä kehoittavaisia syitä, joidenka pitää herättämän meitä katumukseen ja parannukseen; Jossa minä tahdon tutkisteltavaksi jättää yhdeksän merkillistä ja vaarinotettavata asiata.

1. Ensisti taluttaa meitä niinkuin kädestäpitäin Jumalan suuri laupius totiseen kääntymiseen niinkuin Apostoli puhuu, Rom. 2: 4:

"Että Jumalan hyvyys vetää meitä katumukseen." Jumala osottaa meille alati laupiudensa ja armonsa rikkauden sielun ja ruumiin puolesta. Ei meillä ole mitään hyvää, jota emme ole Herran kädestä saaneet, Jac. 1: 17. Kaikki meidän olemisemme, elämämme ja likkumisemme on häneltä. Suuri on hänen hyvyytensä meidän ruumiimme ylitse, kuitenkin paljo suurempi sielujamme kohtaan. Jokainen osotettu armo ja hyväteko, kuin sielulle taikka ruumihille tapahtuu, huutaa meitä katumukseen ja parannukseen. Jumala antaa meille ruan, juoman, ja verhon, nämät huutavat meitä parannukseen: Jumalan ylöspitää ja edeskatsoo meidän täällä maan päällä hvvyydellänsä; se huutiaa meitä parannukseen: aurinko, kuu ja tähdet kutsuvat meitä parannukseen; linnut ilmassa, kalat meressä, ja hedelmät maan päällä kutsuvat meitä selkiästi parannukseen, niinkuin he sanoisit: kääntäkäät teitänne, kääntäkäät teitänne. Kaikki luontokappaleet kutsuvat meitä kääntymiseen. Meidän luomisemme huutaa, lunastuksemme haukuttelee, pyhittämisemme kehoittaa, valitsemisemme taivuttaa meistä totiseen kääntymiseen. "Mitästä pitäis Jumalan enämpi tekemän viinamäellensä, jota ei hän hänessä tehnyt ole?" Es. 5: 4. Antakaamme siis sen olla meidän ahkerimman surumme, kuinka me mahtaisimme kaikesta sydämestämme Jumalamme tykö kääntyä.

2. Meitä kehoittavat kääntymiseen Jumalan vanhurskaan vihan tuomiot.

Sillä kaikki ne pitkäisen jylinät eli uhkauksut, vaivat ja rangaistukset, jotka Jumala mailman alusta on vuodattanut uppiniskaisten syntisten päälle, ovat totisesti kaikki varoitukset, jotka meitä synnin kuolettavasta unesta herättämän ja totiseen kääntymiseen kiiruhtaman pitää. Niinkuin Aposyoli Paavali, sitte kuin hän oli edes vetänyt moninaiset Jumalan tuomiot ja vihan rangaistukset, joita hän muinen Jsraelin lasten päälle oli tulla antanut, heidän moninaisten synteinsä tähden, niin hän päättää puheensa tällä muotoa sanoen, 1 Cor. 10: 11: "Mutta kaikki nämät tulit heidän kohtaansa esikuvaksi; vaan se on kirjoitettu meille karkamiseksi, joidenka päälle mailman loput tulleet ovat."

Niin ovat siis kaikki Jumalan rangaistukset ja vaivat, joista me pyhässä raamatussa luemme, niinkuin varoitukset parannukseen, ja tosin niinkuin lujat nuorat ja köydet, joilla Jumala meitä katumukseen ja parannukseen vetää: kaikki ne rangaistukset ja vaivat joista me muissa kirjoissa luemme; kaikki ne, jotka me jokapäivä näemme silmäimme edessä, ja kuulemme korvillamme, ovat kaikki Jumalalta säätyt välikappaleet, jotka mahtavat liikuttaa meidän sydämitämme ja omiatuntojamme totiseen kääntymiseen: ne ihmeelliset tapaukset, vastoinluontoiset ja hirviät sjkiät, tuliset loistot, oudot pyrstötähdet, tähtein putoomiset maan päälle, äkilliset kuolemat, suuri kuivuus oudot äänet ja huudot, suuuret vetten paisumiset, väkevät tuulet, hirmttiset jylinät, suitsevaiset leimaukset ja ukon paukkinat taivaasta, maan järistykset ja putoilemiset jalkain alla, jotka toisinansa huoneet, joukottain ylös alaisin heittävät, niinkuin usein on tapahtunut ja muutamissa maan paikoissa vieläkin tapahtuu: mitäs ovat nämät luetellut ihmemerkit muuta kuin välikappaleet, joiden kautta Jumala meitä katumukseen ja parannukseen vetää tahtoo.

3. Meitä vetää kääntymiseen Jumalan puhdas ja selkiä sana.

Sillä niinkuin Herra Jumala entisinä aikoina, varhain ja myöhän lähetti propheetansa kutsumaan uppiniskaisia Judalaisia parannukseen, niin lähettää hän vieläkin jokapäivä hänen saarnaajassa, niinkuin hänen omat palveliansa ja käskyläisensä, jotka juuri kuin basunalla ulos huutavat hänen sanansa, ja antavat sen ihanasti helisevän Aaronin kellon kuulua ihmisten seassa; sillä herättääksensä heitä kääntymiseen.

Mutta Jumala paratkoon! kuinka vähän heistä huolitaan? kuka kuulee heidän äänensä? kuka uskoo heidän saarnansa? Tämä on tosin paras välikappale, jonka Jumala on asettanut: ellemme siis tahdo tämän antaa meitämme taivuttaa kääntymiseen, niin olemma me tosin viheliäisimmät ihmiset maan päällä.

4. Meidän epälukuiset syntimme pitää meitä myös parannukseen kehoittaman.

Näiden pitäis tosin oleman niinkuin kannukset meidän kyljessämme, meitä kiiruusen katumukseen herättämään. "Sillä siinä on kyllä (sanoo P. Petari) että me edesmenneen ajan elämästämme, kulutimme pakanain mielen jälkeen, vaeltaissamme irstaudessa, himoissa, juopumisessa, ylönsyömisessä, ylönjuomisessa, ja hirmuisissa epäjumalan palveluksissa." 1 Pet. 4: 3

Sentähden on nyt aika kääntää itsiänsä Ah! joska ihmiset tahtoisit kuitenkin katsahtaa takansa, ja ajatella sitä tilaa, jossa he ennen 40, 30, 20, 10, eli vittäkin vuotta olit; ah! joska he antaisit tilansa sydämellensä käydä, ja silmäinsä eteen asetettaa sekä julkiset, että salaiset syntinsä? Minä luulen, että heidän sydämensä sisällisesti tuntisi kivun ja vuotais verta ahdistuksesta, sitä ainoastansa ajatellessansa. Ah joska he tahtoisit perään ajatella, kuinka paljo kallista aikaa he turhaan hukanneet ja kuinka paljo hyvää he tekemättä jättäneet ovat.

5. Meidän elämämme lyhyys huutaa yksivakaisesti että meidän pitää itsemme kääntämän.

"Mitä elinaikaamme tulee, on se 70 vuotta, ja eninnäkin 80 vuotta, ja kuin se paras on ollut, niin se on tuska ja työ ollut. Sillä se pois leikataan, niinkuin me lentäisimme pois. Meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juuttu," sanoo Herran Propheeta David Psalm. 90: 9, 10. Sentähden panee hän tämän tykö: opeta meitä ajattelemaan, että meidän kuoleman pitää, että me ymmärtäväiseksi tulisimme," v. 12. Lyhyydensä ja huikentelevaisuutensa tähden verrataan meidän elämämme pyhässä raamaiussa ruohoon, tomuun, savuun, syöstävään eli sukkulaiseen, joka pikaisesti syöstään kankaan lapitse; niin juoksee meidän ikämme pois, ennen kuin siitä huolitaankaan: "ihminen vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynänsä levottomuutta," sanoo Job. 14: 1. Jokapäiväinen koettelemus opettaa meille sen, että joka tänäpänä on ihminen, ei huomena sillen olekkaan. Meidän pitää kaikkein täältä pois; ei meillä tässä ole pysnväistä kaupunkia, Hebr. 13: 14. Mutta kuinka pian meidän pitää kaiken mailman tietä matkustaman; se on meille tietämätöin; kääntäkäämme siis meitämme ja olkaamme aina valmiit.

6. Pitää myös sen meitä totiseen kääntymiseen vaatiman, koska me tutkimme sitä vähää ja harvaa joukkoo, kuin autuaaksi tulee. Meidän vapahtajamme neuvoo meitä tästä uskollisesti; pyytäkäät ahtaasta portista mennä sisälle; sillä monta on, sanon minä teille, jotka pyytävät mennä sisälle, ja ei taida Luc.13: 24 ja Matth. 7: 1, sanoo hän: se portti on ahdas, ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat, jotta sen löytävät. Jos ihmiset antaisit tämän sydämellensä käydä, niin he paremman vaarin itsestänsä pitäisit ja itsensä koettelisit, jos he ovat siitä harvasta valittuin joukosta eli ei.

7. Me tulemma myös katumukseen ja parannukseen muistutetuksi kuolemalta, jota liha luonnostansa kauhistuu. hämmästyy ja pelkää; jonka myös muisto on sangen hirmuinen jokaitselle mailmaa rakastavalle ja maallisten hekumain petollisesta makeudesta juopuneille ihmisille: Ei kuolema ketään pakene; ei kenenkään persoonaa katso; ei huoli kenenkään ystävyydestä; ei huoli lahjoista, eikä antimista Hän on hirmuinen ja kauhia; hän lyö maahan kaikki, joiden päälle hänen julma kätensä lankee; tehkäämme siis katumus ja parannus aikanansa.

8. Meidän pitää myös antaman tuomio-päivän, totiseen kääntymiseen meitämme herättää, joka on se toinen Ihmisen Pojan ilmestys.

"Herran päivä on tuleva niinkuin varas yöllä, ja silloin taivaat suurella pauhinalla pois menevät, mutta elementit pitää palavuudesta sulaman, ja maa, ja rakennukset kuin hänessä ovat, pitää ylös palaman; että kaikki nämät pitää katooman; minkaltaiset teidän tulee silloin olla pyhissä menoissa ja jumalisuudessa," sanoo Apostoli Petari 2 Epist. 3: 10, 11. "Koska Herra Jesus taivaasta ilmantuu hänen voimansa enkelitten kanssa, ja tulen leimauksella, joka niille kostaa, jotka ei meidän Herran Jesuksen Christuksen Evangeliumita tottele." 2 Thess. 1: 7, 8: "Minä näin (sanoo Johannes Ilmest. kirj. 20: 11.) "suuren valkian istuimen, ja sen päällä istuvan, jonka kasvoin edestä maa ja taivas pakeni, ja ei heille löytty siaa." Ja minä näin kuolleet, sekä sunret, että pienet seisovan Jumalan kasvoin edessä, ja kirjat avattiin ja toinen kirja avattiin, joka on elämän, ja kuolleet tuomittiin niistä, kuin kirjoissa kirjoitetut olit, heidän töidensä jälkeen." Me näemme näistä edestuoduista paikoista sekä sen pelvon ja hämmäästyksen, kuin myös sen kunnian, joka Christuksen tulemisessa on tarjona Sillä ei hän ole ilmestyvä köyhässä, ylönkatsotussa muodossa ja näössä, niinkuin esimmäisessä tulemisessansa; vaan hänen muotonsa pitää oleman ruhtinan, kuninkaan ja voiton päämiehen kunnian kaltainen vihollisten suurimmaksi hämmästykseksi, koska kuluttava tuli on käypä hänen edellänsä: Joel. 2: 3. "Ja hänen seurassansa pitää oleman kaikki pyhät Jumalan enkelit; silloin pitää kuningasten maan päällä, ja ylimmäisten, ja rikasten, ja päämiesten, ja väkeväin, ja kaikein orjain ja vapain, kätkemän heitänsä luolihin ja vuorten rotkoihin. Ja sanoman vuorille ja kukkuloille: langetkaat meidän päällemme, ja peittäkäät meitä, sen kasvoin edestä, joka istuimella istuu ja karitsan vihasta; sillä se suuri hänen vihansa päivä on tullut, ja kuka voi pysyä?" Jlmest. kirj. 6: 15, 16, 17. Sentähden kääntäkämme meitämme Jesuksen nimehen!

9. Se yhdeksäs ja viimeinen taivuttava syy on helvetin vaiva, joka on ylitse kaikkein vaivain raskahin ja hirmuisin kärsiä.

Sentähden sanoo meidän Wapahtajamme Jesus Christus: jos sinun kätes on sinulle pahennukseksi, niin hakkaa se pois; parempi on sinun käsipuolna elämään mennä kuin sinulla olis kaksi kättä, ja menisit helvettiin, siihen sammumattomaan tuleen, kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta, Marc. 9: 43. Että me, sen käsittää taitaisimme, maalaa P. raamattu tuomituitten tilan ja vaiva-sian kauhistavaisimmilla sanoilla ja vertauksilla, kutsuin helvetin tuleksi, kadotukseksi, kuopaksi, joka ijankaikkisesti palaa tulesta ja tulikivestä; se kutsutaan Gebenna (se ijankaikkinen vaiva) ja siitä seisoo tällä muotoa: "kuoppa on jo eilän valmistettu, ja se on myös kuninkaalle valmistettu, kyllä syvä ja leviä, siellä on asumus, tuli ja paljo puita, Herran henki on sen sytyttävä niinkuin jonkun tulikivisen virran." Ef. 50: 33. Nämät sanat ovat sangen kauhiat meiltä käsittää ja ymmärtää, ja mahtaa niitä tutkistellesa, hvvästä syystä väristys meidän päällemme tulla. Mutta ehkä minulla olis sata kieltä puhuakseni, ja jos enkelitten sotajoukon kieletkin, niin en minä kuitenkaan voisi ulossanoa keveintäkään vaivaa, jonka kadotettuin ainoastansa yhtenä päivänä ulos-seisoman pitää; paljo vähemmin taidamma me ne käsittää, jos vielä ne hirmuisimmat vaivat ja marteramiset kuin ikänänsä ihmisen järki ylös ajatella taitais, pantaisi yhden ihmisen päälle, niin ei ne kuitenkaan yhteenkään ainoaan helvetin vaivaan olisi verrattavat.

Me vaivaiset ihmiset emme luule suurempata vaivaa ja piinaa olevankaan, kuin koska meidän ruumiimme pahoin haavoitetaan, runnellaan eli rikki revellään, elikkä väänet-taudilta ja ankaralta poltto-taudilta vaivataan ja rasitetaan; mutta jos kaikki taudit, kivut, ja särkemiset, mistä laadusta ja luonnosta he joskus olla taitaisit, lankeisit yhden ihmisen päälle; niin ei ne kuitenkaan olisi verrattavat enammäksi kuin kärväisen pureminen, helvetin pienimmän vaivan suhteen. Sillä kadotettuin tuskan helvetissä pitää pysymän ijankaikkisesti, loppumatta, muttumatta, lievittämättä; helvetin vaiva-päivät ei pidä ikänänsä lakkaaman ei myös heidän vuotensa loppuman. Waan sitä enämmän kuin he viipyvät, sitä vähempi toivoa on odotettavana: koska niin monta vuotta kulunut on, kuin mailmassa on ihmistä ja: tähtiä taivaan vahvuudessa, koska niin monia tuhatta vuotta on ohitse juosnut, kuin kiviä ja saantaa löytyy meren pohjassa, niin pitää niiden kadotettuin vielä odottaman kymmenen sataa kertaa tuhannen tuhatta usiampata.

Senkaltaiset siis, jotka ei tahdo antaa itsiänsä taivuttaa, koska he tätä yhden kerran toisen perään kuulevat saarnattavan, pitää sen totisesti vaiva-siassa saaman tuta, jossa heidän pitää makaaman niinkuin teurastettavat lampaat, ja kuoleman pitää kalvaman heitä. Kaikki juomarit, pilkaajat, häväisiät, huorintekiät, ja portot, korgon ottajat, valhetteliat, pettäjät, panetteliat, riitaiset, ylpiät, ynsiät, paisuneet, mielinkieliset, ulkokullatut, mailman rakastajat, joiden vatsa on heidän jumalansa Phil. 3: 19, jotka palvelevat omia himojansa, ja kaikki muut uskottomat ja jumalattomat, heidän pitää kaikkein yhtenä päivänä ilmaantuman Jumalan tuomio istuimen eteen; siellä on Jumalan majesteeti itsensä silloin näyttävä paljastetulla kosto-miekalla, ja tuomio-valtikalla.

Perkele se vanha lohikärme seisoo yhdellä puolella soimaamassa ja päällekantamassa, heidän omatuntonsa toisella puolella tuomitsemassa heitä; ja heidän allansa ammottava helvetin kita ylösnielemään heitä; silloin sanotaan se hirmuinen ja surkia tuomio heidän ylitsensä, Matth. 25: 41.

Menkäät pois, eli paetkaat minusta te kirotut siihen ijankaikkiseen tuleen joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Siellä pitää heidän juoman ijankaikkisesta Jumalan vihan maljasta, pimeyden valtakunnassa ja perkeleitten hirmuisessa päälle katsannossa, kaikkein kirottuin Jumalan vihollisten kanssa, jossa sen ankaran ja hirmuisen Jumalan vihan äänen aina pitää heidän korvissansa kuuluman; jossa on oleva ijäinen itku ja hammasten kiristys: jossa ei mutta iloa pidä oleman, kuin Yksi kauhia hävitys, loppumatoin valitus ja kituminen; heidän parkunsa pitää oleman niin haikia, heidän huokauksensa niin syvät, heidän viheljäisyytensä niin sanomatoin, että heidän pitää kiljuman kuin koirain, ja raivossa huutuman heidän kadotuksessansa, voi! voi! voi! tätä surkeutta että minun piti syntymän! Ah! etten minä ikänänsä olisi syntynytkään; ah! ettei minun äitini ikinänsä olis minua siittänyt eli että hän olis minun synnyttänyt sammakoksi, niin olis minun tilani ollut parempi: kirottu olkon se hetki, jona minä sikisin, se hetki jolla minä saatiin, ja ne päivät, joina minä imin äitini rintoja! kirottu olen minä aina ollut: kirottu olen vielä nytkin, ja pysyn ijänkaikkisesti kirottuna! Woi! voi! kuinka suuri on minun viheljäisyyteni! kuinka hirmuinen minun piinani! kenenkä sydän ei sulaisi? kenenkä korvat ei vapisisi? kenenkä hiukset ei nousisi pystöön päässä senkaltaisia kuullessa? Ah! rakkaat veljet ja sisaret! känntäkäämme meitämme kuitenkin. Ellemme tahdo Jumalan armon antaa meitämme vetää, niin antakaamme kuitenkin hänen uhkauksensa meitä siihen pakottaa. Ellei hänen uhkauksensa meissä mikään voi, niin antakaamme kuitenkin Jumalan sanan meissä vaikuttaa. Ellei nyt hänen sanansa meidän kovissa sydämissämme yhtään hedelmätä toimita, niin antakaamme syntimme peljättää meitä; ellei synnit taida meissä pelkoa ylös herättää, niin antakaamme elinkautemme lyhykäisyyden meitämme ylipuhutella; ettei meidän ikämme lyhyyden tutkiminen meissä mitään voi matkaan saata, niin antakaamme niiden harvan ja vähän joukon, kuin autuaksi tulevat, meitämme peljättää. Ellei se auta, niin antakaameme kuoleman ajaa pelvon sydämehemme; ja ellei kuolema mitään voi niin sallikaamme ankaran tuomio-päivän antaa sydämihimme pistoksen, ja ne sitä tuomiota seuraavaiset helvetin vaivat ja marteramiset, antakaamme kuitenkin niiden vaikuttaa ahdistuksen ja musertamisen sydämissämme totiseen kääniymiseen. Sillä,·minun rakkaani! ellei mikään näistä kaikista taida voittaa meitä katumukseen ja parannukseen; vaan me elämme alati synnin himoissa, niin mahdamme myös kaikki syystä hukkua ja kadotetuksi tulla, Christuksen omain sanain jälkeen: Ellet te paranna teitänne, niin te kaikki niin hukkaan tulette.