Totisen kääntymisen harjoitus/Kappale 40
| Alinomaiset Huokaukset | Ihmisen tahdon yhdistyksestä Jumalan tahdon kanssa Totisen kääntymisen harjoitus Kirjoittanut Arthur Dent |
Rukous tähän kolmanteen osaan |
Ihmisen tahdon yhdistyksestä Jumalan tahdon kanssa.
Se seisoo siinä:
1. Että me vilpittömästi ja kaikesta ssydämmestä ylönannamme itsemme Jumalan määrättämään hyyvyteen, ja niinkuin vajotamme itsemme hänen edessänsä. Niin ja sillä tavalla, että Jumala meidän kanssamme, ja kaiken kuin meidän mitäkin tulee, ruumiin ja sielun, terveyden eli sairauden, kunnian eli häpiän, vaaran eli puutoksen, korottamisen eli alentamisen, nykyisten eli tulevaisten puolesta, ja kaiken meidän tekemisemme ja jättämisemme kanssa, mahtaa toimittaa niinkuin hänelle otollinen on: Hän on Herra, hän tehköön niinkuin hänelle on kelvollinen. Ja ettei yksikään luontokappale taida hänen kättänsä välttää, niin on se tyhmä, joka tahtoo itsensä asettaa häntä vastaan. Rom. 12: 2. Ps. 37: 5, 7. Matth. 6: 10.
2. Wastoinkäymisessä pitää meidän kavahtaman ettemme napise; vaan pikemmin sanomme: Herra antoi, Herra otti, Herran nimi olkoon kiitetty. Hiob. 2: 10.
3. Ei meidän pidä pyytämän tutkia Jumalan edeskatsomisen ja säännön salaisuutta.
Minkä tähden hän tämän eli toisen onnettomuuden pikemmin meille kuin jollekulle muulle lähettää? Sillä senkaltaisessa etsikossa on yksi salainen ylpeys kätketty, että me pidämme itsemme enä viattomina kuin muut, taikka että me pidämme sen korkeimman Jumalan vääränä, hän joka meidän kanssamme niin laittaa, tietää parhain minkätähden hän niin tekee. Tosin hän on tehnyt sen meidän parhaaksemme, jos me sen oikein ymmärtää taitaisimme. Joh. 21: 22. Psal. 39: 1. Jer. v. 3: 37.
Katsokaan jokainen itse päällensä ja niin ajatelkaan: taikka olen minä tämän kurituksen raskailla synneilläni ansainnut, taikka en; jos minä olen autuas, että Jumala minua tässä mailmassa kurittaa, etten minä tulevaisessa kadotetuksi tulis: mutta jollen minä ole senkaltaista kuritusta synneilläni ansainnut, (jota ei kuitenkaan yksikään itsestänsä taida sanoa) niin minulla on armollinen Jumala, joka murheen tulen kautta tahtoo minun karaista ja puhdistaa ja tehdä minua Poikansa kuvan kaltaiseksi, etät minä myös kirkkaudessa hänen kaltaiseksensa tulisin. Sillä meidän vaivamme, joka ajallinen ja keviä on, saattaa ijankaikkisen ja määrättömän kunnian meille, joita emme näkyväistä katso, vaan näkymättömiä: sillä näkyväiset ovat ajalliset; mutta näkymättömät ijankaikkiset. Hebr. 12: 3, 00. 2 Pet. 4: 12, 00. Cor. 4: 17.
Jumalan tietää minkätähden hän tämän ristin lähettää. Taikka että hän sen kautta minua kovemmasta onnettomuudesta varjelis; taikka että hän sen kautta minua suurempaan onnellisuuteen valmistais. Olkoon kuin se taitaa, minulla on syy sen edestä Jumalaa kiittää ja itseni siinä ilahuttaa. 1 Pet. 1: 4, 6. Ps. 119: 72.
4. Sillä välillä ei ole kuitenkaan ihmilliset apu-välikappaleet ylönkatsottavat; vaan ne taitaan nautittaa, kuitenkin hiljaisella mielellä, ja ilman erinomaista pyrkimistä ja murhettimista niiden kautta päästä päälle pannusta kuormasta. Sillä jos mieli yhdelle taikka toiselle puolelle ylön paljo käätään, niin ei taita niin hyvin toivoa, että senkaltainen ihmillisen tahdon yhdistys ja Jumalan tahdon ala antamus sitä seurata taitaa. Mich. 7: 9.
Meidän pitää kyllä rukoilemam että Jumalan hyvyys sen viheljäisyyden meiltä pois ottais, ja sitä toivottua hyvää meille antais; vaan ei muutoin kuin ehdolla, nimittäin: jos se toisin kuin me anomme, Jumalan hyvyydelle kelpais, niin tapahtukoon ei meidän, vaan Jumalan tahto: ei niinkuin minä tahdon; vaan niinkuin Herra tahtoo. Niinkuin me löydämme esimerkin niistä, jotka ei kohdastansa jotakin erinomaista ole Jumalalta anoneet; vaan ainoastansa heidän hätänsä Jumalan eteen vetäneet, ja niin hänen haltuunsa antaneet ne välikappaleet, kuinka ja koska hän tahtoo auttaa. Niin teit Lazaruksen sisaret; heidän korkein toivonsa oli, että heidän veljensä olis terveytensä saanut: ei he kuitenkaan mitään Christukselta anoneet; vaan sanoit ainoastansa; Herra katso! se jotas rakastat, sairastaa. Joh. 11: 3.
5. Se tapahtuu myös, koska joku tosuttaa itsensä niim ettei enä sano kuin tämän: ah Herra, katso se jotas rakastat, kärsii tätä vääryyttä, tätä kipua, tätä vainoa: hän tarvitsee tätä apua, tätä hyvää työtä, tätä lohdutusta 00. Jonka tykönä me mahdamme olla siitä vahvat, että Jumala on paljo viisaampi, löytämään välikappaleita ja teitä meidän parhaaksemme, kuin me. taidamme kirjoittaa hänen eteensä. Hän toimittaa kaikki ihmeellisesti; vaan kuitenkin vihdoin kunniallisesti. Hän johdattaa meitä neuvollansa, ja korjaa meitä lopulta kunnialla. Ps. 73: :24.
6. Koska sinun mieles ylön työläässä asiassa ei tahdo eli taida antaa itsensä Jumalan tahdon ala: niin ajattele että se suuri Jumala, taivaan ja maan Herra, niinkuin näillä sanoilla sinua puhuttelis: rakas lapsi! ota se kuin nyt sinulle tapahtuu minun kädestäni; minä olen sen niin päättänyt ja säätänyt, että sinun tämän pitää tällä ajalla, ja niin kauvan ja sillä muotoa tekemän eli kärsimän. Kaikkia joita minä rakastan, kuritan minä, ettei heitä sen jumalattoman mailman kanssa kadotettais. Ei se ole sinun kadotuksekses, vaan autuudekses aivottu; ole vahva siitä, ettei sinun sitä vähintäkään, enämmän kuin sinun hyväkses tulee, pidä tapahtuman. Ja tosin ei pidä hivuskarvan ilman minun tahdottani sinun päästäs putooman. Minulla ovat sangen suuret syyt siihen, minkätähden ei yksikään ihminen ilman kärsimistä ja moninaista vaivaa minun kunniaani taida tulla. Senkaltaiset minun neuvoni ovat ylönkorkiat sinun käsittääkses. Kuitenkin sinä kyllä ajallansa huomaitset, kuinka hyvin minä sen ajattelen koska minä sinun lihaas ristillä vaivaan: ja silloin sinä kiität minua, että minä sinun hillinnyt ja nöyryttänyt olen. Raskas lapsi! et sinä ikänänsä voi täydellisesti ajatella, minkä kärsimiisen kuorman minun rakas poikani, sinun pyhä veljes Jesus, sinun autuutes tähden ulos seisonut on; jota enämmin sinä tulet hänen kaltaiseksensa hyvän mielisessä kärsimisessä ja rakastamisessa, sitä enämmän sinä tulet hänen kaltaiseksensa kirkkaudessa; mutta nyt minä tahson nähdä, jos sinä tämän häpiän, tämän kivun, tämän työn minun rakkauteni tähden kärsivällisesti kantaa ja kärsiä tahdot? sinä olet usein puhujnut sinun rakkudestas minun kohtaani, annas katsoa kuinka rakkaana minun pidät? Älä kuitenkaan tämän katkeruuden anna kääntää sinuas pois minusta. Hebr. 12: 6.
Senkaltaisessa tutkistelemuksessa tulemme me paljo nöyremmäksi kuin muutoin, tuntein Jumalan tahdon, ja sanomme: ah tosin, rakas Isä, minä, sinun köyhä ja heikko lapses, olen tänäpänä tämän kärsimisen sinun rakaimmasta isällisestä kädestäs vastaan ottanut, niinkuin kalliin lashjan. Ah rakas isä! jos minun pitää tämän ristinmaljan juoman, niinkuin kipiä ihminen juo katkeran juoman terveydeksensä, niin tapahtukoon sinun tahtos, ja ei minun: pane o uskollinen isä! minun päälleni, mitä sinulle kelpaa; mutta auta kantamaan: tosin sinä myös sen teet. Minun täytyy tyhjäiksi tulla; mutta sinun nimelles olkoon kiitos ja kunnia.
Amen.
Muutoin on myös meillä suuret syyt hyvällä mielellä antaaksemme itsemme Jumalan jumaslallisen tahdon ala. Koska me ajattelemme:
1) meidän omaa sokeuttamme, koska me usein pakenisimme meidän parastamme ja juoksisimme meidän kadotustamme vastaan, jos ei Jumalan kaikki tietävä hyvyys meitä vastoin meidän tahtoamme ajallansa pisdättäis; ja usein vastoin meidän mielisuosiotamme veis meitä toisin:
2) Jumalan sanomatointa hyvyyttä, viisautta ja kaikkivaltiaisuutta, jonka kautta hän meidän parhaamme niin hyvin ymmäriää, kuin hän on kyllä voimallinen ja hyväntahtoinen meitä auttamaan.
Me olemme ymmärtämättömät lapset, jotka kyllä antaisimme koko kuninkaan valtakunnan pois yhden häijyn omenan edestä, kuin se ainoastansa vähäkin ihanaksi näkyis meidän silmäimme edessä. Mutta Jumala joka meitä sydämellisesti rakastaa, säätää kaikki korkeimalla viisaudella, meidän parhaaksemme ja ijankakkiseksi austuudeksemme, ja sen ihmeellisellä ja meiltä salatulla, ja, niinkuin liha tuomiisee, sopimattomalla, kuintenkin aina kaikkein hyödyllisemmällä tavalla. Joka, jos me sen tässä elämässä taitaisimme käsittää, niin se ei ainoastansa meissä hillitsis kaikkinaista ylönmielisyytiä; mutta myös herättäis meidän sydämmelliseen kiitokseen Jumalaa vastaan: meidän laupialle isällemme niin ijankaikkiseen kiitoksen antamaan senkaltaisen erinomaisen meille osotetun hyvyyden edestä: joka kiitollisuus kuitenkin tulevaisessa elämässä seuraa, koska me ne Jumalan vielä tuntemattomat hyvät työt oikein ymmärrämme, ja häntä niiden edestä ijankaikkisesti kiitämme, että hän meitä tämän sairauden, tämän köyhyyden, tämän häpiän, tämän vahingon terveellisillä välikappaleilla, ja niin moninaisen ristin kautta, joka meitä niinkuin raskas kuorma painaa, senkaltaiseen kirkkauteen on valmistanut. Niin on se
3) myös tarpeellinen, ettemme meitämme ja sitä kuin me omaksemme kutsumme, niin katselis kuin meidän omaamme, vaan niinkuin sitä joka toisen, nimittäin: Herran Jumalan oma on. Hän on sen ainoastansa meille lainannut: mutta itsellensä säästänyt vallan meidän elämämme, kuolemamme, terveytemme, sairautemme, kunniamme ja häpiämme, hyvyytemme ja omaisuutemme kanssa laittaa ja toimittaa niinkuin hänelle kelpaa. Niin että me raskaasti syntiä teemme, jos me jotain Jumalan lahjoista, olis sa terveys kunnia, aika eli mikä hyvänsä, toisin kuin Jumalan hyvän tahdon jälkeen mielisimme pitää taikka tavoittaa: se on uskotoin palvelia, joka Herransa kalut, jotka hänen käsissänsä ovat, tahtois niinkuin omansa väärin käyttää.