Tsiks gibaa ku’ on flöni...

”Tsiks gibaa ku’ on flöni...” Kirjoittanut anonyymi

”Tsiks gibaa ku’ on flöni...[”]

Suurkaupunkien omituisuuksiin kuuluu m.m. se, että niissä on olemassa oma erikoinen kielensä, joka vilisee kaikenkaltaisia ihmeellisiä sanoja, jotka saattavat tehdä puheen vähintään hyvin vaikeasti tajuttavaksi sellaiselle, ken ei ole tähän kielenkäyttöön perehtynyt. Kuuluisa on erittäinkin lontoolainen ”slangi”, jota puhutaan East-Endin, Itä-Lontoon köyhälistökaupunginosassa, ja joka on muille lontoolaisille aivan käsittämätöntä. — Myöskin Helsinki on siinä suhteessa suurkaupunkilaistunut, että täälläkin on oma ”slangi”, jota ei ymmärrä kuka hyvänsä, ei varsinkaan maaseutulainen. Se vilisee vieraita sanoja, toisista kielistä lainattuja ja eriskummallisiksi väänneltyjä, ja huvittava seikka on, että se muuttuu alituisesti, ollen siinä suhteessa varsin ”elävä” kieli. Luuleepa esim. alekirjoittanut osanneensa sitä melko täydellisesti vielä puolitoista vuosikymmentä sitten, mutta nykyisin taitaisi olla hyvin työlästä edes ymmärtää — niin suuresti se on ennättänyt ”kehittyä”. Vanhoja sanoja on heitetty rikkatunkiolle ja uusia omaksuttu kosolta. Videssätoista vuodessa on tapahtunut miltei yhtä suuri kehitys kuin Mikael Agricolan kirjakielestä nykyiseen normaaliproosaan. Minulle varmasti naurettaisiin (”griinattaisiin”), jos ilmestyisin ”jengaan” historiantakaisine kielenkäyttöineni.

Tätä ”slangia” nimitetään virheellisesti sakinkieleksi. Mutta sakilaisten lisäksi sitä käyttävät hyvin paljon muutkin helsinkiläiset. Ei tarvitse välttämättä olla sakilainen, vaikka ”kaveeraakin” tällä kielellä. Ennen kaikkea on se kasvavien poikasten suosiossa, jota hävettäisi kauheasti puhua keskenään ”oikeata” kieltä. Se olisi vähintään ”flöniä”. Kouluissa ei välitunneilla kuule puhuttavan muuta kuin ”slangia”, ja sitä käyttävät ”tyttöpojatkin”, oikeista ”giboista” puhumattakaan.

Olisi mielenkiintoista ryhtyä pohtimaan ”sakinkielen” syntyä ja niitä ”kieliopillisia lakeja”, joita se noudattaa. Suureksi osaksi nämä lait kuitenkin ovat samat kuin suomenkielessä, kuten luonnollista onkin. Tila ei kuitenkaan salli ryhtyå tässä mihinkään kielentutkimuksiin.

Omituista on, että helsinkiläis-”slangia” on hyvin vähän viljelty kirjallisuudessa. Omaa ”runoutta” sillä tuskin on muuta kuin seuraava tunnettu ”laulu”: ”Mutshi, mutshi tokkaa lamppuun eldis, skora, skora kolaan vek.
Valkoisen rigin kai mulle slumppaat, kun kalsaan gravariin mun stikataan.”

Lisäksi Bernard Shawin ”Pygmalionin” esityksessä Kansallisteatterissa Päiviö Horsma käytteli sitä peräti etevästi alun toistakymmentä vuotta sitten, ja Olli Mala-vainaja on sitä myös viljellyt kirjassaan ”Katupoikia”. Sitä paitsi muistan ”Kurikassa” viime kymmenluvun alkupuolella olleen oikein ”sakilais-suomalaisen” sanakirjan(!),^{[huom. 1]} jonka oli laatinut lehden silloinen juoksupoika, nyt jo aikamies, kolmissakymmenissä oleva. Mutta siinä onkin luullakseni kaikki. Eikä se suinkaan ole paljon.

Hebe.

Lähde: nimimerkki Hebe: ”Tsiks gibaa ku’ on flöni...”. Suomen Sosialidemokraatti, 24.12.1927, nro 299, s. 8. Kansalliskirjasto Viitattu 18.10.2020.

Katso myös

• ”Slangista” vieläkin (Suomen Sosialidemokraatti, 29.12.1927, nro 302, s. 5.)

Lisätyt viitteet

1. Sakilainen sanakirja (Kurikka, 1.3.1914, nro 5, s. 7. ja 1.5.1914, nro 9, s. 10)